Hae
Sormet Suuhun

Perhepeti vs. tanskalainen designkehto

Yksi ensimmäisistä ostoksistani, joita tein esikoista odottaessani oli vauvansänky. Ennen kuin edes olin raskaana, haaveilin maailman kauneimmasta, valkoisesta kehdosta: tanskalaisen Leanderin keinukehdosta. Kun odotin esikoistamme, pääsin vihdoinkin toteuttamaan haaveeni ja tilasin meille Leanderin. Olin lukenut, ettei perhepedissä nukkuminen olisi ehkä maailman turvallisinta, ja halusin esikoiselleni kauniin sängyn, joka mahtuu hyvin makuuhuoneeseemme. Joel nukkui sängyssä tyytyväisenä yönsä viiden kuukauden ikäiseksi. Olisi varmaan nukkunut pidempäänkin, jos olisi pitkänä poikana sinne vielä mahtunut. Imetin Joelia monta kertaa yössä, ja nostin hänet aina viereeni juomaan maitoa, ja nukkuvana takaisin kehtoonsa. En kokenut tätä mitenkään raskaaksi, sillä en uskaltanut ottaa Joelia meidän ja kissojen väliin.

 

Leonin vaatimattoman hiljainen itku on syy miksi hän nukkuu edelleen välissämme.

 

Odottaessani Leonia, kokosin taas ihanan keinukehtoni jo valmiiksi makuuhuoneeseemme. Odotin, että myös Leon saa nukkua tuudittaen keinuvassa kehdossa kuten veljensä. Toisin kävi. Leon on nyt miltei kuusi kuukautta, ja on nukkunut yhteensä kolme tuntia ihanassa designkehdossaan. Leon on syntymästään asti nukkunut välissämme, ensimmäiset kolme kuukautta tosin vauvan unipesässä. Syy ei ole siinä, etteikö hän viihtyisi omassa sängyssään. Leonin vaatimattoman hiljainen itku on syy miksi hän nukkuu edelleen välissämme. Pelkään, etten herää kuulemaan hänen nälkäänsä jos hän olisi omassa sängyssään. Leon on niin rauhallinen ja tyytyväinen vauva, että itkee vain jos on todella väsynyt. Esikoisemme oli sen verran itkuinen ja kovaääninen vauva, ettei hänen kanssaan ollut moisesta pelkoa.

 

Kun Leon on välissämme herään hänen nälkänsä ensimerkkeihin, eikä tarvitse odottaa itkuun asti. Perhepedissä nukkumisessa on monia muitakin hyötyjä,vaikkei se tietenkään kaikille sovikaan. Minä ja mieheni olemme molemmat sen verran hyviä nukkumaan, ettei välissämme heiluva Leon kompromisoi uniamme lainkaan. Lisäksi sänkymme on 180 cm leveä, joten Leon unipesineen mahtuu väliimme mainiosti. Leonin alkaessa pian ryömimään ja konttaamaan, on hänen aika kuitenkin muuttaa omaan sänkyynsä. Meillä on veikan vanha Stokken Sleepi-pinnasänky odottamassa tätä haikeaa päivää kun maman pieni vauva muuttaa omilleen. Leon jää silti huoneeseemme nukkumaan, mutta en uskalla pitää liikkuvaista vauvaa näin hyväunisten vanhempien välissä.

 

 

Olemme onnekkaita, kun Leon on perinyt isänsä unenlahjat ja rauhallisen luonteen. Leon nukkuu usein päiväunensa lempipaikassaan lampaantaljalla olohuoneessa minun puuhastellessa lähellä omia juttujani. Vaikka olen totuttanut hänet nukahtamaan rinnalle, hän silti nukahtaa myös itsekseen oman leijonariepunsa ja tutin kanssa taljalleen. Mikään ei ole niin suloinen näky kuin nukkuva vauva, ja puhelimestani löytyy näitä unisia kuvia vaikka kymmenen blogikirjoituksen verran.

Pakkasin tänään pois ihanan keinukehtoni turhaan tilaa viemästä makuuhuoneestamme. Välillä mietin, olisiko Joel nukkunut yönsä paremmin, jos hän olisi myös nukkunut välissämme. Johtuuko Leonin mahtavat unenlahjat siitä, että hän saa nukkua kanssamme perhepedissä? Eihän moni aikuinenkaan tykkää nukkua yksin. Eikä kolmesta jalkopäässämme nukkuvasta kissasta päätellen, moni kissakaan.

 

Onko teillä nukuttu esikoisen kanssa eri tavalla kuin muiden lasten?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *