Hae
Sormet Suuhun

Sormiruokailun aloitus puolivuotisjuhlilla

Leon täytti eilen kuusi kuukautta. Tämähän tarkoittaa kahta asiaa: pääsimme kuuden kuukauden täysimetystavoitteeseemme (jeeee) ja Leon aloitti eilen kiinteät sormiruokailun merkeissä. Puoli vuotta on mennyt aivan älyttömän nopeasti, enkä pysty uskomaan, että Leon on jo tarpeeksi vanha syömään ihan itse. Toki äidinmaito jatkaa pääasiallisena ravintona olemista vielä pitkään, mutta nyt saan alkaa kokkailemaan pienelle sormiruokailijalleni. Toivon, että hänestä tulee aikanaan samanlainen ruokaa rakastava taapero kuin isoveljestään. Tosin he ovat tähän mennessä olleet joka ikisessä asiassa aivan erilaiset keskenään.

Kuten suunnittelin, Leon seurasi täysin isoveljensä Joelin sormenjäljissä. Joelin ensimmäinen kiinteä ateria oli aikoinaan höyrytettyä parsakaalia, höyrytettyä porkkanaa ja banaania. Tarjoilin eilen Leonille täysin saman aterian, vieläpä samalta Marimekon lautaselta. Aivan kuin isoveljensä, Leon nappasi ensimmäiseksi parsakaalin suuhunsa ja mutusteli sitä. Leon ei myöskään edes koskenut banaaniin. Erona isoveljeen on se, että Leonilla ei ole vielä yhtään hammasta, ja Joelilla oli jo kaksi kuuden kuukauden iässä. Meidän ensimmäinen tutustuminen kiinteisiin meni oikein kivasti. Leon ei kakonut yhtään, ja uskon että ihan millin verran parsakaalia meni jo massuun asti. Pikkuinen ei vielä jaksa istua syöttötuolissa kovin kauaa, joten pidämme ruokailuhetket vielä lyhyinä ja tutustumme rauhassa eri ruoka-aineisiin.

Juhlimme Leonien puolivuotissynttäreitä myös illemmalla överimakean vaahtokarkkikakun merkeissä. Leonin kummi oli tulossa tyttärensä (minun kummityttöni) kanssa meille kylään, joten ajattelin, että kakku olisi paikallaan. Tein pinkin mansikka-suklaamoussekakun, sillä mielestäni pojilla kuuluu olla aina vähän pinkkiä. Ja ei ole parempaa makukombinaatiota kuin mansikka ja suklaa. Yritän Instagram-seuraajieni pyynnöstä jakaa reseptin kanssanne jo huomenna. Olen yleensä tilannut poikien synttäri- ja ristiäiskakut, mutta koska nämä juhlat oli vähän ex-tempore, päädyin leipomaan itse. Tein kakkua kauemmin kuin synnytin synttärisankaria. Ja vieläpä samalla kipulääkemäärällä. Taidanpa siis myös jatkossa tilata meidän perheen kakut.

Joel söi kakkua kovin onnellisena, olihan hän odottanut sitä jo eilisillasta asti jolloin tein kakkupohjan. Pieni Leon sai tekemääni Apinaevästä, kurkkua ja vesimelonia eteensä. Kurkkuun hän ei edes koskenut, mutta vähän maisteli apinaevästä ja vesimelonia. Oli todella kiva, että Leon istui kanssamme pöydässä syömässä. Hän nautti selkeästi päästessään mukaan ruokapöydän tapahtumiin, vaikka ei kakkua saanutkaan.

Meno yltyi näissä juhlissa varsin villiksi, vaikka lapsosia olikin paikalla vain kolme. Joel ja kummityttöni ovat tunteneet ihan syntymästään saakka, ja keksivät yhdessä aivan mielettömän näköisiä leikkejä. Olimme vihdoinkin saaneet kattoon kiinni voimistelurenkaat, ja niissä riitti kaksikolla vauhtia ja vaaratilanteita. Kovaa kyytiä saivat myös Joelin nuket, jääkaappimagneetit ja sohvatyynyt.  Kummityttöni rakastaa vauvoja, ja Leon sai häneltä monta suloista pusua illan aikana 💗

 

Tervetuloa seuraamaan pian Leonin matkaa pieneksi kulinaristiksi! Tulen jakamaan kanssanne kokemuksiamme, reseptejä ja suloisen sottaisia kuvia 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *