Hae
Sormet Suuhun

Mitä esikoisen vauvavuodesta oppimaani sovellan kuopuksemme kanssa

Kun odotin esikoistamme, sain työkavereiltani ja tuttaviltani jonkin verran neuvoja vauvavuoden varalle. Harva tuleva äiti kuitenkaan kuuntelee tai ainakaan muistaa muiden semiärsyttäviä, vaikkakin hyvää tarkoittavia neuvoja. Yksi neuvoista, jonka noudattamatta jättämistä itse jälkikäteen harmittelin oli, että tekisin itselleni jo ennen vauvan syntymää hyviä ruokia pakastimeen. Sieltä niitä olisi sitten kätevä sulattaa itselleen univelkaisena ja kiireisenä pienen vauvan äitinä. Tätä mahtavaa neuvoa en tosin noudattanut myöskään kuopuksen kohdalla, jos pakastimeen tekemiäni korvapuusteja ei lasketa.

Esikoisen vauvavuosi meni hujahduksessa ohi, enkä tiedostanut oppineeni juurikaan mitään. Ymmärsin kuitenkin kuopuksemme synnyttyä, että teen tällä kerralla monen asian eri tavalla. Ilmeisesti jotain äitiviisautta minuunkin oli siis tarttunut esikoisen vauvavuoden aikana. Stressasin montaa asiaa esikoisemme Joelin kanssa, joiden suhteen osaan nyt ottaa Leonin kanssa paljon rennommin. Alla vauvavuoden isoimmat ahaa-elämykseni.

 

  1. Se on vain vaihe – Stressasin Joelin kanssa vaikka ja mitä, mutta loppujen lopuksi kyseessä oli aina jokin vaihe. Tiheän imun vaihe, neljän kuukauden hulinat, vierastamisen vaihe, you name it. Leonin kanssa tiedän, että vaiheet menevät pian ohi, ja nurkan takana odottaa jo seuraava.
  2. Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos – Jos vauva nukkuu hyvin nyt, ei välttämättä nuku viikon päästä. Ja jos vauva ei ikinä nukahda vaunuihin, hän saattaa seuraavalla viikolla nukahtaa ainoastaan vaunuihin. Pieni vauva kehittyy niin nopeata vauhtia, ettei äidin auta kangistua kaavoihin.
  3. Vauvan rytmi – Yritin luoda esikoisellemme rytmiä alusta asti, ja pidin tiukasti kiinni luomastamme rytmistä. Kuten aiemmin kirjoitin, en ole luonut Leonille samalla tavalla päivärytmiä, vaan hän on ihan puolivahingossa mukautunut muun perheen rytmiin.
  4. Ne on ne hampaat – Jos yli 5 kk ikäinen vauva vaikuttaa kipuilevalta, kyse on todennäköisesti taas hampaista. Olin Joelin kanssa aina kuukauden välein ihan pulassa, että onko hän sairaana vai mikä hätänä. No, ne oli tosiaan ne hampaat.
  5. Jokainen vauva on erilainen – Nukutin esikoisemme aina rinnalle, ja hän ei muualle enää vauvavuoden lopulla nukahtanutkaan. Vannoin, etten opettaisi seuraavaa vauvaamme samaan unitriggeriin. No, laiskuus voitti ja nukutan Leonin usein rinnalle. Mutta ihme ja kumma, hän nukahtaa myös itsekseen sänkyyn, vaunuihin ja auton turvakaukaloon. Sama kasvatus siis, mutta eri lopputulos. Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimikaan sinun kullanmurulle.
  6. Vauvat kehittyvät omassa tahdissaan – Esikoisen kanssa tiesin tarkalleen minkä ikäisenä opitaan kääntymään vatsalta selälleen, koska ryömitään, kontataan ja milloin nukutaan läpi yön. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla edistänyt Joelin kehitystä, joten murehdin näitä aivan turhaan. Suurin osa lapsista oppii kuitenkin kävelemään ja puhumaan jossain vaiheessa, siksi en jaksa stressata, jos naapurin vauva konttaa ennen Leonia.
  7. Listan lopettaa todellinen klisee, mutta vauvavuosi ihan oikeasti menee todella nopeasti ohi. Olen Leonin kanssa yrittänyt pysähtyä nauttimaan joka hetkestä. Vaikka pidän itseni melko kiireisenä, yritän muistuttaa itselleni, että tällä hetkellä tärkein ja samalla palkitsevin tehtäväni on olla vauvani kanssa. Muut hommat ehtii myöhemminkin.

 

Mitä sinä olet oppinut esikoisen vauvavuodesta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *