Hae
Sormet Suuhun

Leikkipuistot: Heinäkuun pelastus

En ollut kuullutkaan leikkipuistoista, ennen kuin esikoisemme oli jo puolivuotias. Tiesin, että alle 200 m päässä talostamme sijaitsee leikkipuisto, mutta ei tullut mieleenkään, että meillä voisi olla tuohon aidattuun taloon jotain asiaa. Menimme ensimmäistä kertaa leikkipuistoon maksuttomaan värikylpyyn kun Joel oli 8 kuukauden ikäinen. Olin ihan yllättynyt, miten kivat sisätilat meidän läheisessä leikkipuistossa on. Vauvojen värikylpy järjestettiin isossa salissa, jossa oli 15 vauvaa vanhempineen. Värikylvyn väri oli sillä kertaa vihreä, ja Joel pääsi maalaamaan avokadolla, hernemuussilla ja jostain syystä myös puolukoilla. Odotan jo innolla syksyllä järjestettäviä värikylpyjä, niin Leonkin pääsee maalailemaan.

 

Nuori taiteilija keskittyneenä

Värikylvyn jälkeen vierailimme viikottain esikoisen kanssa leikkipuistossa. Siellä järjestettiin joka torstai vauvatreffit, ja Joel viihtyi sisällä ryömimässä ja leikkimässä ihan erilaisilla leluilla kuin mitä kotoa löytyi. Kun mieheni oli Joelin kanssa viisi kuukautta kotosalla Joelin täyttäessä vuoden, he kävivät melkein joka päivä yhdessä leikkipuistossa. He leikkivät koko aamupäivän leikkipuistossa, ja tapasivat uusia kavereita. Mieheni oli niin tottunut leikkipuistoarkeen, että kaipaili sinne vielä työelämään palattuaan. Itse en käynyt Joelin kanssa näin usein, joten kyselin häneltä miksi hän jaksoi käydä leikkipuistossa miltei joka päivä. Mieheni tykkäsi leikkipuistojen yhteisöllisyydestä ja siitä, että oli päivittäin muita lapsen kanssa kotona olevia vanhempia. Jos olisi istunut kaksin kotona yksivuotiaan kanssa, olisi helposti voinut erakoitua. Uskon, että leikkipuistoarki valmisti Joelia myös mieheni töihinpaluun aikaan alkavaan päiväkotiarkeen. Joel oli jo tottunut leikkimään toisten lasten kanssa, ja noudattamaan puiston sääntöjä, eikä hänellä ollut mitään ongelmia päiväkodin aloituksen suhteen.

 

Joelin kanssa olemme käyneet yleensä viikonloppuisin leikkimässä leikkipuistossa, ja talvella laskeneet pulkalla yllä näkyvää kukkulaa alas. Nyt kun Joelin päiväkoti on heinäkuun kiinni niin olemme viihtyneet miltei päivittäin leikkipuistossa. Näin olemme saaneet Joelin lomapäiviin myös mukavan rytmin, joka mukailee päiväkodin rytmiä. Joel saa myös leikkiä uusien kavereiden kanssa päivittäin, ja meidän leikkipuistossamme on vaikka mitä hauskaa puuhaa taaperoikäisille. Joel on leikkinyt hiekkalaatikolla, laskenut liukumäkeä, ajelellut pyörillä, pelannut koripalloa ja vedellyt kottikärryillä ympäri aidattua leikkipuistoa. Leon (8 kk) on tietysti ollut hengessä mukana. Leon on tosin pysytellyt vaunuissa, ja tarkkaillut mitä isoveli puuhaa. Leon ei osaa vielä istua itse, joten hiekkalaatikkokin on vielä turhan haastava paikka. Syksyn tullen alan varmasti käymään Leonin kanssa puistossa tapaamassa muita vauvoja.

 

Kaivuri on parasta mitä touhutaapero tietää

Vesileikit! Kotona ei voi ihan tässä mittakaavassa läträillä

Lähileikkipuistomme on ollut monella tapaa heinäkuumme pelastus, mutta puistoruokailu vie kyllä voiton kaikesta. On ihanaa, kun ei tarvitse lomalla miettiä mitä taaperomme syö lounaaksi. Menemme yleensä kymmenen aikaan leikkipuistoon, ja Joel syö puolenpäivän aikaan lounaan puistossa. Tätähän on ulkomaita myöten hämmästelty: ilmainen, maistuva ateria jokaiselle alle 16-vuotiaalle koko kesän! Joelille maistuu puistoruoka niin hyvin, että melkein voisin loukkaantua. Olemme käyneet puistossa syömässä nyt viisi kertaa, ja Joel on käynyt hakemassa lisää neljänä päivänä. Ensimmäisenä päivänä lounaaksi oli kurpitsasosekeittoa, ja ajattelin että joudun sittenkin kokkaamaan kotona. Vielä mitä, herrahan veteli koko lautasellisen ja meni pyytämään lisää. Ja söi senkin kokonaan. Vaikka Joel hyvin syökin kotona, niin ei meillä keitot kyllä koskaan ole saaneet näin hyvää vastaanottoa.

 

Kalakeitto raittiissa ulkoilmassa, herran itse valitsemassa miljöössä

Leikkipuistot on kyllä ihan mahtavia paikkoja. Tulemme varmasti viihtymään lähipuistossamme Leoninkin kanssa päivittäin, kunhan hän kasvaa vielä hieman. Ainakin Joelia oli niin helppo viihdyttää hieman vieraassa eli jännittävässä paikassa, tarjoilla hänelle siellä mukaan kotoa otettu lounas, ja nukuttaa hänet kotimatkan aikana vaunuihin. Miehenikin pääsee taas muutamaksi kuukaudeksi mukaan kaipaamaansa leikkipuistoarkeen, sitten kun palaan töihin. Tosin en ole vielä lyönyt lukkoon töihin paluutani, mutta varmaan vuoden 2019 aikana työelämä kutsuu tätäkin mammaa.

 

Onko teidän lähellänne leikkipuistoa? Onko tullut käytyä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *