Hae
Sormet Suuhun

Apua, esikoiseni on aivan kuin minä!

Kuin kaksi marjaa, ainakin luonteeltaan

En ole luonteeltani sieltä ihan helpoimmasta päästä, etenkään jos mieheltäni kysytään. Tunnustan olevani melko itsepäinen ja kärsimätön, josta johtuen hermostun myös melko helposti. Haluan että asiat tehdään tietyllä tavalla (minun tavallani), enkä lämpene kovin helposti muutoksille hyväksi havaituissa toimintatavoissa. En osaa myöskään odottaa, ja teen asiat itse jos mielestäni muilla kestää liian kauan. Aivan unelmapuoliso siis.

 

Meidän perheen aurinkoiset   

 

Mieheni taas on hyvin easy going –  sellainen ihanan rento ja optimistinen. Hän sopeutuu helposti uusiin tilanteisiin, tulee toimeen kaikkien kanssa, ja heittäytyy tilanteisiin ennakkoluulottomasti ilman turhia analyyseja. Mieheni ei hermostu pienistä, ja pysyy viileänä kun itselläni on hermot jo mennyt. Aivan unelmapuoliso siis hänkin.
 

Vitsailemme usein, että alati hymyilevä, hyväntuulinen Leon on aivan kuin mieheni, ja tuittuileva esikoisemme aivan kuin minä. Well played karma. Mieheni kutsuukin välillä Joelia kaikella hellyydellä pikku-Ninaksi. Se että tunnistan omat heikkouteni Joelin käytöksessä, on omalla tavallaan hellyttävää. Kaikkia heikkouksiani en kuitenkaan haluaisi pojilleni siirtää. Tiedän esimerkiksi olevani aivan liian kärsimätön, ja yritän lasten lasnäollessa kiinnittää tähän piirteeseeni huomiota ja ottaa ihan rauhallisesti. Joel nimittäin hermostuu jos ei saa heti tarvitsemaansa, jos en esimerkiksi heti tule auttamaan kenkiä hänen jalkaansa. Hän jankuttaa samaa kysymystä niin kauan, että joku vastaa eikä anna koskaan periksi juupas-eipäs väittelyssä. Hän haluaa myös että asiat tehdään hänen tavallaan, mutta ihan kasvatusmielessä varmistamme toki ettei hän saa tahtoaan aina lävitse.

 

Toisaalta näen esikoisessamme myös omia hyviä piirteitäni. Joel innostuu helposti, ja uskoo omiin ideoihinsa. Hän lähtee toteuttamaan näitä ideoitaan nopealla aikataululla ja on sinnikäs. Jos palapeli on hänelle liian vaikea, hän tekee sen putkeen niin monta kertaa kunnes muistaa ulkoa palojen paikat. Vaikka Joel hermostuu helposti, hän ei jää vellomaan vastoinkäymisissä. Hän on myös todella huomaavainen, ja auttaa mielellään muita. Sen lisäksi hän on mielettömän innostunut, iloinen ja rakastava, aivan kuten isänsä. Mikä parasta, minulla on oma pikku kätyrini, joka ainakin vielä on puolellani. Jos pyydän miestäni vaikka vaihtamaan vauvan vaipan ja hän ei mene heti sillä sekunnilla, niin Joel tokaisee: ”Papa, vaihda vauvan vaippa!”.

Ovatko lapsenne perineet ne ei niin parhaat piirteenne?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *