Hae
Sormet Suuhun

Lasten joululahjat ja antamisen ilo

Joulukuun ensimmäinen päivä muistuttelee, että olisi jo aika kaivaa joulukoristeet esiin, askarrella tonttuovi,  ja lähteä joululahjaostoksille. Moni lapsi onkin varmaan jo selaillut Suurta Lelu Kirjaa, ja valinnut sieltä itselleen optimistisesti noin sata mieleistä lelua joululahjalistalle. Todellisuudessa joulukuusen alle valikoituu listalta muutama, mutta voiko lapsi saada silti liikaa joululahjoja? Me olemme sitä mieltä, etteivät lapset tarvitse kauheasti lahjoja edes jouluna, ja yksi harkittu lahja on parempi kuin monta geneeristä. Olimme viime jouluna ostaneet Joelille kolme tarpeellista, mutta pojan toivomaa joululahjaa, ja vältimme kiitettävästi muovikrääsää. Anoppimme filosofia on kuitenkin se, että määrä on tärkein ja Joel saikin häneltä viime vuonna viisi joululahjaa. Me neuvottelimme vaivihkaa mieheni kanssa Joelin avatessa pakettejaan, ja päätimme olla antamatta omia lahjojamme. Emme halunneet lelujen hukkuvan jouluna saatuun tavaravuoreen. Tuntuu, että etenkin pienet lapset vain avaavat paketin toisensa jälkeen, ja lelut hukkuvat massaan. Olemme siksi antaneet jouluksi hankkimamme lahjat Joelille pitkin vuotta, esimerkiksi ennen pitkää automatkaa tai sairastelupäivänä puuhasteltavaksi. 

 

Vuoden ikäiselle lahjoissa on tärkeintä lahjapaperi

 

Arvostan itse enemmän aineettomia lahjoja, mutta ymmärrän, että niitä on vähän vaikea keksiä lapsille. Eivätkä lapset ehkä itsekään ole kovin innoissaan moisista lahjoista. Aivan pienen vauvan vanhemmille voi toki antaa lahjaksi itse tehdyn lahjakortin, jossa luvataan hoitaa vauvaa muutaman tunnin ajan. Hyvä idea olisi myös lahjakortti, jossa luvataan lähteä vauvan kanssa päikkärikävelylle siksi aikaa kun tuore äiti tai isi käy itse rentouttavassa kylvyssä ja juo kahvinsa kerrankin kuumana. Hieman vanhempi lapsi saattaa arvostaa vaikkapa kummiltaan lahjakorttia elokuviin ja syömään, sillä saa samalla viettää aikaa kumminsa kanssa ihan kahden kesken.

 

 

Leon pääsee leikkimään myös isoveljen lahjoilla

 

Tänä vuonna ostamme pojille kummallekin itse yhden lahjan, jonka lisäksi he saavat kummeilta ja mummeilta lahjoja. Kummien kanssa homma on aina toiminut hyvin, ja pojat ovat saaneet lahjaksi vaatteita, kirjoja, palapelejä, lisäosia Brion junarataan tai jotain muuta oikeasti tarpeellista. Anopilla valitettavasti on tapana ostaa lapsille ns. muovikrääsää, vaikka ne pojille ovatkin mieluisia lahjoja. Pyysin, että mieheni yrittäisi pikkuhiljaa aloittaa äitinsä kanassa joululahjakeskustelut, ja lopputuloksena olisi vain yksi lahja per lapsenlapsi. Leonilla on jo leluja enemmän kuin tarpeeksi, sillä hän on perinyt myös isoveljensä lelut. Vaikka yritän pitää kotona tavaran paljouden minimissä, lastenhuoneen osalta olen epäonnistunut pahasti. Tuntuu kurjalta, että meidän lapsilla on niin paljon kaikkea, ja joillain toisilla, aivan yhtä ihanilla lapsilla niin vähän. Olenkin nyt koonnut kassillisen vauvaleluja Hopelle vietäväksi. Haastan teidät kaikki tekemään saman osana joulusiivousta, ja lahjoittamaan hyväkuntoiset leikkimättä jääneet lelut ja pieneksi jääneet vaatteet Hopelle. Hope jakaa ne Suomessa köyhyysrajan alapuolella eläville tai äkillisiä kriisejä kohdanneille lapsiperheille, sekä huostaanotetuille lapsille. Samalla saat itsellesi joulumielen, ja voit muutoin melko materialistisen joulun keskellä lahjoittaa myös lapsillesi antamisen ilon ❤

 

Ryhmä Hau palapelit ovat aina tämän kolmevuotiaan mieleen

 

millainen joululahjapolitiikka teillä on?

8 kommenttia

  1. Nina kirjoitti:

    Tää oli niiin hyvä! 👍

  2. souliina kirjoitti:

    Loistava postaus!
    Samoja fiiliksiä täälläkin. Jossain vaiheessa tuntui, että kuusen alla oli tolkuton määrä paketteja ja siis oikeasti sellaista krääsää mitä kukan ei todella tarvinnut. Nyt jo lapset teinejä, ja he onneksi kertovat mitä todella halauaisivat/tarvitsevat ja pyrimme sitten ostamaan vain muutaman, mutta tarpeellisemman lahjan.
    Tänä vuonna olen ilmoittanut, etten osta kummi enkä sukulaislapsille, enkä vanhemmillekkaan mitään, vaan olemme ostaneet lahjoja turvatalon lapsille, jotka todella niitä tarvitsevat <3

    • sormetsuuhun kirjoitti:

      Jossain vaiheessa tuntui olevan sellainen buumi, että lahjoja tuli olla aivan valtavasti, laadulla ei niin väliä 😀 Aivan ihanaa, että suuntaat tänä vuonna lahjat niitä aidosti tarvitseville, kummilapsille voikin sitten antaa aineettoman lahjan eli mukavaa yhdessäoloa kivalla teemalla.

  3. Tuula / Tuula's life kirjoitti:

    Tuo joululahjojen antaminen pitkin vuotta on loistava tapa. Minä bonusisoäitinä annan sekä tavaralahjoja että aineettomia lahjoja. Tuo aineettomien lahjojen antaminen vain on välillä vaikea toteuttaa toisen nuoren perheen kanssa välimatkan takia. Toiselle nuorelle perheelle on helpompi järjestää hoitoa ja eri paikoissa käyntiä – museoissa ja kiipeilemässä.
    Olin pari viikkoa sitten kuuntelemassa Hopen toimintaa. Hope tekee hienoa työtä. Olen ilmoittautunut Hopen toimipisteeseen muutamaksi tunniksi tavaroita lajittelemaan, meiltä kun ei enää lasten vaatteita löydy 🙂
    Hieno kirjoitus! Kiitos! Ja hyvää joulunodotusta <3

  4. Minna kirjoitti:

    Olen ihan samaa mieltä, lahjoissa vähemmän on enemmän 🙂 muutenkin sellainen kertakäyttökulttuuri kauhistuttaa. Mieluummin ostaa sitten vaikka vähän arvokkaamman yhden lahjan, joka kestää käytössä pitkään ja jonka voi edelleen kierrättää sisaruksille/tutuille 🙂

  5. hanna kirjoitti:

    Teillä on todella hyvä ajatus lahjojen antamisen kanssa! Itsekin arvostan aineettomia lahjoja tai muutamaa todella harkittua lahjaa kuin sellaista pientä ja ”krääsää”, joka hukkuu tavaravuoreen. En olekaan esimerkiksi ymmärtänyt tätä englantilaisten tapaa ”stocking fillereistä”, jossa ostetaan tusina pieniä ja halpoja juttuja oikeasti isompien ja käytännöllisempien sijaan.

    hanna
    http://www.hannamariav.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *