Hae
Sormet Suuhun
Kaupallinen yhteistyö

Reiman talvivaatteet: parasta taaperolle

Kaupallinen yhteistyö: Reima
*Sisältää mainoslinkkejä

Minulta on toivottu kirjoitusta poikiemme talvivaatetuksesta, ja nyt esittelen teille Leonin uudet talvivaatteet. Leon sai Reimalta itselleen koko talvikerraston, eli talvihaalarin, pipon, hanskat ja töppöset. Nyt kun lämpötila on Helsingissä pyörinyt nollan tietämillä ja laskenut jopa pakkasen puolelle, niin tämä kokoonpano on aivan täydellinen ulkoilevalle minimiehellemme. Juuri vuoden täyttänyt Leon ei jotenkin vielä uskalla kävellä ulkona, joten hän on ulkona melko staattinen. On siis todella tärkeää, että hänen haalarinsa on tarpeeksi lämmin ja likaa hylkivä siltä varalta, että herra istuskelisi ulkona vain maassa. Lisäksi asumme aivan meren vieressä, joten talvivaatetuksen tulee olla tuulenpitävä.

 

Reiman Lappi-toppahaalari upealla karhukuosilla

 

Leon sai Reimalta kummankin kriteerimme täyttävän iki-ihanan ”karhuhaalarin”. Kyseessä on Lappi-niminen ReimaTec talvihaalari, joka on täysin vedenpitävä ja silti hengittävä. Lisäksi haalarin pinta hylkii vettä ja likaa, ja takana on ylimääräinen lämmike, joten haalari on aivan mahtava maassa istuskelevalle taaperollemme. Karhukuosinen talvihaalari on kaiken kruunuksi aivan mielettömän suloinen. Sitä saa myös mustalla pohjalla punaisilla karhuilla, tai sinisellä pohjalla sinisillä karhuilla. Aika kauan jouduin arpomaan sinisen ja tämän mustan välillä. Haalarissa on säädettävä huppu, jonka tekoturkissomisteen saa irti tarvittaessa. Haalari on todella helppo pukea päälle, sillä siinä on niin pitkä vetoketju, ja joustavat hihan- ja lahkeensuut. Leon on hieman yli 80 cm pitkä, ja hänen haalarinsa on kokoa 86. Lappi-haalari on tarkoitettu käytettäväksi kun ulkolämpötila laskee nollan ja -20 asteen välille. Sitä kylmemmällä en kyllä missään nimessä astukaan ovesta ulos, edes Lapissa.

 

 

Pienelle taaperolle on todella haastavaa pukea hanskoja käteen. Valitsin siksi Leonille ReimaTec Tepas -topparukkaset, joissa on kämmenselässä vetoketju. Hanskat on siis helppo pukea, kun avaa vetoketjun, ohjaa pienen huitovan käden hanskaan sisälle, ja sulkee vetoketjun rivakasti. Olin kokonaan jo unohtanut Joelin taaperoajoista, että hanskat kuuluu pukea ennen haalaria, jolloin ne jäävät hihansuun alle jemmaan. Tepas-rukkaset on täysin vedenpitävät, ja niissä on vahvistettu kämmen ja peukalo. Rukkaset pitävät pienet kädet lämpimänä jopa 30 asteen pakkasessa, hrrrrrr. Isoveljellä on ollut parina viime vuotena jo käytössään samoilla ominaisuuksilla varustetut isompien lasten Ote -topparukkaset, ja olemme olleet todella tyytyväisiä. Kertaakaan ei Joelin kädet ole olleet märät tai kylmät näitä käyttäessä.

 

Leonilla on muutama söpö pipo, joiden alla olen käyttänyt Reiman ohuehkoa aluskypärämyssyä suojaamassa kaulaa ja niskaa viimalta. Käytännössä tämä pipoviritys menee kuitenkin aina Leonin silmille, kun hän kääntelee vaunuissa päätään puolelta toiselle. Niinpä päädyin nyt hankkimaan Reiman merinovillaisen Starrie kypäräpipon, jonka päälle ei tarvitse ainakaan nollakeleillä laittaa toista pipoa. Kypärämyssyssä on tuulenpitävät korvalliset, ja se hengittää hyvin. Leon näyttää kypärämyssyssään hirmu hurmaavalta, ja pipo oikein korostaa hänen vielä vauvanpyöreitä poskiaan.

 

Näillä töppösillä voisi ottaa muutaman askeleenkin

 

Leonin uuden talvivaatetuksen kruunaa Reiman suloiset vauvan töppöset. Vaikkei Leon enää teknisesti ottaen ole vauva, niin hän konttaa ulkona vielä kovin mielellään. Tähän tarkoitukseen lasten Antura toppatöppöset ovat aivan mahtavat! Töppösten varsi on sen verran pitkä, että ne voi vetäistä talvihaalarin päälle. Tällöin Leon voi kontata ulkona aivan huoletta, ja hänen jalkansa pysyvät täysin lämpiminä. Töppöset hylkivät vettä ja likaa, ja ne on tarkoitettu käytettäväksi kun ulkolämpötila laskee nollan ja -20 asteen välille. Olisin ehdottomasti valinnut tähän asukokonaisuuteen mustat töppöset, mutta Leonin koko oli jo päässyt loppumaan.

 

Kukkuu! Oikealla vaatetuksella ei pakkasellakaan hymy hyydy

 

Olemme jo pitkään olleet Reima-faneja, ja pyrkineet hankkimaan kaikki ulkovaatteet Reimalta. Huomasin jo esikoisen vauvavuotena miten hyvänä merkin vaatteet säilyvät vaativassakin kulutuksessa. Leon saa ensi syksynä jalkaansa isoveljen vanhat mustat Reima Patter syyskengät, jotka näyttää siltä ettei niitä olisi koskaan edes käytetty. Päiväkodissa käyvän Joelin talvihaalarina on viime vuoden Reiman mallistosta se ihana, sininen karhuhaalari. Tämän Leon tulee myös parin vuoden päästä perimään isoveljeltään. Kestävyyden, ja ulkonäon lisäksi Reima saa meiltä täydet pisteet siitä, miten jokaisessa ulkovaatteessa on riittävä määrä heijastimia. Suomen talvet ovat pilkkopimeitä, ja jokainen heijastin tulee todellakin tarpeeseen.

 

KAIKKI LEONIN UUDET VAATTEET NYT -30%

Reimalla alkoi juuri tänään jo alennusmyynnit, suurin osa tässä esittelemistäni vaatteista on 30% alennuksessa. Kannattaa käydä ajoissa ostamassa vaikka ensi talveksi tämä ihana karhukuosinen haalari nyt kun kokoja vielä riittää!

 

 

Lämmintä ja lumista talvea!

Kasvattaako lemmikki lastasi?

Vauvavuosi on elämän mullistavaa ja kiireistä aikaa, ja siksi usein perheen lemmikki jää aluksi hieman vähemmälle huomiolle. Näin kävi ainakin meidän kolmelle kissallemme esikoisen synnyttyä. Ennen niin rakkaat lemmikit joutuvat siirtymään hetkeksi taka-alalle kun tuoreet vanhemmat opettelevat uutta rooliaan. Silti surettaa niin paljon, kun näkee ilmoituksia, joissa annetaan ihana kissa uuteen kotiin vauvan allergian takia. En missään nimessä vähättele kenenkään allergioita, mutta valitettavasti allergiaa näkee usein käytettävän tekosyynä lemmikistä luopumiseen. Lisäksi varsinkin koirien kohdalla vanhemmat saattavat pelätä lemmikin satuttavan uutta vauvaa. Kaikki kolme kissaamme ovat löytökissoja, mutta yksikään ei ole koskaan edes raapaissut ketään meistä. Ja millaisen esimerkin antaa lapselleen sellainen vanhempi, joka luopuu yhdestä perheenjäsenestä toisen tultua taloon?

 

Puolivuotias Leon ja Pumpum

 

Perheen lemmikistä on lapselle monenlaista hyötyä kun hektinen vauvavuosi on ohi, ja perheen lemmikeille on taas enemmän aikaa. Itse ajattelen, että meidän kissamme kasvattavat lapsistamme empaattisempia ja rauhallisempia ihmisiä. Toki tämä vaatii sen, että lemmikkiä hoidetaan hyvin ja kohdellaan kuin yhtenä perheenjäsenenä. Kun ensimmäinen vauva tuli taloon, kissat kiersivät hänet kaukaa. Juuri kun kissamme oppivat luottamaan Joeliin, hän lähti liikkeelle ja näyttäytyi kisuille taas uhkana. Meni muutama kuukausi, että saimme Joelin opetettua silittämään kissoja nätisti. Opetimme hänelle myös paikat, missä kissat saavat olla rauhassa eikä heihin saa heidän lepopaikoissaan koskea. Kissamme opettavat vuorostaan pojillemme tärkeitä taitoja elämässä, ja toivottavasti tekevät heistä samalla parempia päiväkotikavereita, ystäviä ja lapsenlapsia.

 

Kissat pystyvät jo täysin rentoutumaan poikien seurassa

 

1. Vastuuntunto

Joel osallistuu mielellään kissojemme hoitoon, ja huolehtii aina, että kissoilla on tarpeeksi ruokaa, juotavaa ja rakkautta. Joel on oppinut, että eläimistä tulee pitää huolta: ne pitää harjata, ruokkia ja niiden kanssa pitää myös leikkiä. Meillä on yksi erityisen hellävarainen harja, jolla Joel saa harjata kissoja. Joel on hyvin tarkka siitä, että kissoille annetaan herkkunaksuja joka päivä, mielellään monta kertaa päivässä. Välillä tuntuu, että kissat ovat kietoneet hänet aivan tassujensa ympärille, niin innokkaasti hän puolustaa kissojen oikeuksia herkkupaloihin. Joudumme usein piilottamaan ilmakuivatut kanapalat astiakaappiin, kun Joel kaivaa ne aina uudestaan esiin. Jos joku kissoista ei suostu syömään hänen tarjoilemaansa herkkupalaa, alkaa hirveä valitus kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan. Hän täyttää myös innokkaasti kissojen raksukulhoa. Raksukulho sijaitsee turvaportin takana, mutta jos portti on jäänyt auki niin Joelin löytää heti velvollisuuksiensa parista.

 

2. Empatia

Olemme onnistuneet kasvattamaan Joelista empaattisen uhmaikäisen kissojemme avulla. Kun Joel lähti vuoden ikäisenä kunnolla liikkeelle, kissat olivat alussa jatkuvassa vaarassa ja jouduimme vahtimaan ettei Joel revi niitä turkista tai vedä hännästä. Keskustelimme hänen kanssaan jo pienenä, kuinka kissaa sattuu jos sitä ei silitä hellästi ja pyysimme kuvittelemaan miltä Joelista tuntuu jos hänelle tulee pipi. Nykyään Joel pitää kissoista hellää huolta, ja opastaa pieniä vieraitamme mistä kissaa saa silittää ja miten. Joel sai empaattisuudestaan ihan kehujakin päiväkotinsa ekassa varhaiskasvatuskeskustelussa. Harva kaksivuotias kuulema lohduttaa kun toiselle tulee pipi. Vaikka meillä onkin kolme kissaa, Joel rakastaa koiria, ja etenkin sitä jos ne sattuvat nuolaisemaan hänen naamaansa. Joel lähestyy ulkona todella nätisti kaikkia koiria, ja osaa pyytää itse lupaa silittää koiraa.

 

3. Ystävyys

Lemmikki opettaa lapsille myös ystävyyttä, etenkin jos perheessä ei ole muita lapsia. Lemmikki voi olla lapsen ensimmäinen oikea ystävä, ja heillä voi olle monen vuoden pituinen ystävyyssuhde. Joel on jo päättänyt kuka kolmesta kissastamme on hänen kaverinsa, kuka maman ja papan, ja kuka Leonin. Myös kuopuksemme Leon rakastaa kissojemme katselua, ja naureskee niille usein. Hän on päässyt myös minun valvonnassani silittelemään kahta kissoistamme. Kolmevuotias Joel huikkaa kissoillemme aina hyvät yöt mennessään nukkumaan, ja huutaa ”Moi kissa!” heidät nähdessään. Myös Leonista on kovaa vauhtia tulossa kissojen paras ystävä, sillä hänen ensimmäinen kunnon sanansa oli ”kissa”.

 

4. eläinten ja luonnon kunnioitus

Oma lemmikki auttaa lasta myös ymmärtämään, että ihmiset eivät ole ainoa eläinlaji maapallolla, ja luontoa ja sen kaikkia eläimiä tulee kohdella kunnioituksella. Kun lapsi näkee eläimiä muuallakin kuin piirretyissä, hän oppii kotieläinten kautta ymmärtämään myös muitakin eläimiä. Lapsi oppii että eläimilläkin on tunteet, ne tuntevat kipua ja tarvitsevat hellyyttä. Nykypäivänä varsinkin kaupunkilaislapset voivat olla todella erkaantuneita luonnosta, eivätkä ymmärrä että heidän syömänsä leikkele on se sama suloinen possu, joka seikkailee satukirjassa. On surullista, että piirretyt, kirjat ja printit ovat täynnä esimerkiksi tiikereitä, ja tämä tutkimusten mukaan heikentää ihmisten ymmärrystä siitä kuinka vakavan massasukupuuton aikakautta juuri nyt elämme. Sata vuotta sitten tiikereitä oli noin 100 000, ja nyt enää alle 4000 yksilöä. Toivon todella, että lapsemme saisivat elää maailmassa, jossa eläimiä olisi muutoinkin kuin digitaalisena.

 

Joel ja alueellamme vapaasti ulkoileva kissa

Miten teidän lemmikkinne ovat osallistuneet lapsenkasvatukseen?