Hae
Sormet Suuhun

Ikävöinkö jo takaisin töihin?

*Sisältää mainoslinkkejä

Olen ollut vanhempainvapaalla nyt Leonin kanssa vuoden 2017 syyskuusta. Leonin laskettu aika oli lokakuun lopulla, eli jäin siis äitiyslomalle syyskuun lopulla. Olen viettänyt siis kokonaisen vuoden ja kaksi kuukautta kotona. Äitiysvapaani loppui jo elokuussa, ja tästä kirjoitinkin jo silloin blogiin. Palasin töihin ensimmäiseltä vanhempainvapaaltani Joelin ollessa vuoden ikäinen. Mieheni jäi tällöin kotiin Joelin kanssa puoleksi vuodeksi. Muistan, että olin aivan valmis palaamaan töihin ja Joel viihtyi isänsä kanssa oikein mainiosti. Jatkoin myös imettämistä vaikka palasin töihin, enkä kokenut minkäänlaista haikeutta töihin palattuani. Ehdin olla vuoden töissä kunnes jäin uudelleen äitiyslomalle kuopuksemme kanssa. Nyt en voisi jotenkin kuvitella, että olisin jo kuukausi sitten palannut töihin. Leon tuntuu niin pieneltä, ja koska hän on viimeinen vauvamme, haluan olla hänen kanssaan kotona mahdollisimman kauan. Tiedostan kuinka nopeasti taaperovuosikin hujahtaa ohi, ja kuinka ihana ihminen pieni taapero on. Uhmaikä on tällöin vasta kaukaisessa horisontissa, ja omaa tahtoa vasta harjoitellaan. On aivan ihana katsoa kun Leon oppii joka päivä uusia taitoja, ja on aivan hirmuisen suloinen taputtaessaan itselleen.

 

 

On silti päiviä jolloin olisin mielelläni toimistolla. Muistan kun palasin töihin ensimmäiseltä äitiyslomalta, ja olin aivan ihmeissäni kuinka helppoa töissä onkaan olla. Saa syödä lounaan ihan yksin, rauhassa ja lämpimänä. Voi istua koneen ääressä ilman että kukaan keskeyttää, tai tarvitsisi morkkistella istuvansa koneella. Ja kauralattensa saa juoda kuumana, ihan koska huvittaa. On myös mukava päästä tekemään jotain mistä aidosti pitää, jossa joutuu ratkomaan haasteita ja saa muutakin mietittävää kuin mitä kokkaisi lounaaksi. Blogin kirjoittaminen on ollut minulle äitiyslomalla vähän kuin töissä kävisi, siinä mielessä että kirjoitan vain kun Leon on päikkäreille ja edessäni on kahvikuppi. Saan aina tuon pari tuntia leikkiä istuvani toimistolla työkoneen äärellä. Tosin tämä illuusio karisee melko nopeasti, jos satun kävelemään peilin ohitse. Päivässä on ihan erilaista ryhtiä kun pukeutuu aamulla ja meikkaa töihin, eikä vain luuhaa kotosalla puoleenpäivään asti yökkärissä hiukset äitisykeröllä.

 

Äitiysloman luksusta: Kiireettömät aamupäivät kaupungilla vaunujen kanssa

 

Olemme nyt kaavailleet, että palaan työkoneen ääreen toukokuussa. Tässä vaiheessa tekisimme vahdinvaihdon, ja mieheni olisi Leonin kanssa kotona ainakin kesäkuukaudet. Leon aloittaisi tällöin päiväkodin elokuussa 2019, jolloin hän olisi siis kolme kuukautta vaille 2-vuotias. Mielestäni tämä kuulostaa ihan sopivalta iältä aloittaa samassa päiväkodissa isoveljensä kanssa. Tämä tarkoittaa, että tulen olemaan kotona yhteensä vuoden ja kahdeksan kuukautta. Nautin aidosti työstäni, enkä olisi koskaan uskonut pysyväni aivan vapaaehtoisesti pois töistä näin kauaa. Tavallaan ikävöin töihin, mutta minulla ei ole mikään hoppu sinne. Työuraa minulla tosin on edessä todella monta vuotta senkin jälkeen kun pojat ovat jo muuttaneet kotoa. Apua mikä ajatus!

 

KAUANKO OLITTE ENSIMMÄISEN LAPSEN KANSSA KOTONA? ENTÄ TOISEN?

 

Ps. Pakko vielä vinkata Cyber Monday tarjouksia: Body Shopin joulukalenteri tänään vain 59 € (ovh 79€), Lekmerillä suuri osa aletuotteista -70%, Reimalla kaikista Black Friday tuotteista -25%,  ja ruokahävikkiä vähentävältä Matsmartilta saat 20% alennusta 30.11 asti koodilla BF18FI.

 

 

Äitiysvapaa on ohitse ja töihinpaluu odottaa, mutta kuinka kauan?

Me saamme täällä Suomessa nauttia monen muun maan äidin näkökulmasta mielettömän pitkästä äitysvapaasta. Ja siihen päälle vieläkin pidemmästä hoitovapaasta. Leon täytti juuri yhdeksän kuukautta, ja yksi vaihe elämästämme päättyi jälleen. Kymmenen kuukauden pituinen äitiysvapaani loppui eilen, ja töihinpaluu odottaa, mutta saakin odottaa. Siirryin nimittäin äitiysvapaalta hoitovapaalle toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Toki työnantajani haluaisi tietää koska olen palaamassa toimistolle, ja yritämme siksi päättää Leonin hoitojärjestelyistä mahdollisimman pian.

 

Uskon Leonin olevan viimeinen vauvamme, ja olisin mielelläni kotona hänen kanssaan  pitkään.

 

Elämme ihanassa maassa, kun äidit voivat (ainakin teoriassa) itse vaikuttaa siihen milloin palaavat takaisin töihin. Jenkeissä asuva konsulttiystäväni tietää, että kun hän jää vauvan syntyessä kotiin vauvan kanssa, niin miehen pitää pystyä elättämään perhe täysin koko hänen äitiyslomansa ajan. Ja heidän yrityksessään saa palkallista äitiyslomaa jopa kolme kuukautta, joka on paljon enemmän kuin monessa muussa työpaikassa. Ei voi olla kuin onnellinen saadessaan viettää aikaa kotona aivan rauhassa vauvan kanssa ainakin sen yhdeksän kuukauden verran.

Leon kolmen kuukauden ikäisenä <3

Palasin ensimmäiseltä äitiyslomalta takaisin töihin esikoisemme ollessa vuoden ja muutaman kuukauden. Mieheni jäi tällöin vuorostaan kotiin Joelin kanssa puoleksi vuodeksi. Tämän jälkeen meillä oli yksityisen lastenhoitofirman kautta hoitorinki neljän kuukauden ajan. Joel viihtyi tutun hoitajan ja toisen pojan kanssa todella hyvin, ja aloitti lopulta päiväkodin ollessaan 2-vuotias. Päiväkodin aloitus meni meillä paremmin kuin osasin edes odottaa, eikä Joel edes itkenyt kertaakaan. Siksi ajattelimme, että olisi mahtavaa, jos myös Leon voisi aloittaa päiväkodin saman ikäisenä. Toisaalta, uskon Leonin olevan viimeinen vauvamme ja siksi olisin mielelläni kotona hänen kanssaan mahdollisimman pitkään. Tiedän myös, että päiväkodissa Leonin päivät olisivat täynnä toimintaa, hauskoja hetkiä ja uusia ystäviä. Joel on käynyt vuoden päiväkodissa, eikä ole kertaakaan sanonut ettei hän haluaisi mennä. Kesälomalla hänellä oli jopa ikävä päiväkotiin, ja etenkin hänen lempihoitajaansa.

Kukapa ei tämän herran kanssa kotona viihtyisi

 

Leon on nyt vasta yhdeksän kuukautta, ja yritämme tässä juuri miettiä, miten saamme hänet pidettyä kotona mahdollisimman pitkään. Päiväkotipaikkojakaan kun ei ole tarjolla joka kuukausi, vaan elokuussa aloitus onnistuisi varmiten. Jos Leon aloittaisi päiväkodin vuoden päästä elokuussa, hän olisi siis kolme kuukautta vaille 2-vuotias. Mielestäni tämä kuulostaa ihan sopivalta iältä aloittaa samassa päiväkodissa isoveljen kanssa. Mieheni voisi olla tällöin Leonin kanssa kotona ainakin kesäkuukaudet. Mutta tämä tarkoittaisi, että palaan työkoneen ääreen jo toukokuussa. Kuulostaa kovin hurjalta, vaikka onhan toukokuuhun aikaa yhdeksän kuukautta, täysin sama aika mitä Leon on ollut maailmassa. Olen nauttinut Leonin vauvavuodesta suunnattoman paljon, ja olen mielelläni vielä hänen kanssaan kotosalla toiset yhdeksän kuukautta. Nautin myös työstäni, enkä olisi koskaan uskonut pysyväni aivan vapaaehtoisesti pois töistä näin kauaa. Työuraa minulla tosin on edessä toooodella monta vuotta senkin jälkeen kun pojat ovat jo muuttaneet kotoa. Apua mikä ajatus!