Hae
Sormet Suuhun

Kasvattaako lemmikki lastasi?

Vauvavuosi on elämän mullistavaa ja kiireistä aikaa, ja siksi usein perheen lemmikki jää aluksi hieman vähemmälle huomiolle. Näin kävi ainakin meidän kolmelle kissallemme esikoisen synnyttyä. Ennen niin rakkaat lemmikit joutuvat siirtymään hetkeksi taka-alalle kun tuoreet vanhemmat opettelevat uutta rooliaan. Silti surettaa niin paljon, kun näkee ilmoituksia, joissa annetaan ihana kissa uuteen kotiin vauvan allergian takia. En missään nimessä vähättele kenenkään allergioita, mutta valitettavasti allergiaa näkee usein käytettävän tekosyynä lemmikistä luopumiseen. Lisäksi varsinkin koirien kohdalla vanhemmat saattavat pelätä lemmikin satuttavan uutta vauvaa. Kaikki kolme kissaamme ovat löytökissoja, mutta yksikään ei ole koskaan edes raapaissut ketään meistä. Ja millaisen esimerkin antaa lapselleen sellainen vanhempi, joka luopuu yhdestä perheenjäsenestä toisen tultua taloon?

 

Puolivuotias Leon ja Pumpum

 

Perheen lemmikistä on lapselle monenlaista hyötyä kun hektinen vauvavuosi on ohi, ja perheen lemmikeille on taas enemmän aikaa. Itse ajattelen, että meidän kissamme kasvattavat lapsistamme empaattisempia ja rauhallisempia ihmisiä. Toki tämä vaatii sen, että lemmikkiä hoidetaan hyvin ja kohdellaan kuin yhtenä perheenjäsenenä. Kun ensimmäinen vauva tuli taloon, kissat kiersivät hänet kaukaa. Juuri kun kissamme oppivat luottamaan Joeliin, hän lähti liikkeelle ja näyttäytyi kisuille taas uhkana. Meni muutama kuukausi, että saimme Joelin opetettua silittämään kissoja nätisti. Opetimme hänelle myös paikat, missä kissat saavat olla rauhassa eikä heihin saa heidän lepopaikoissaan koskea. Kissamme opettavat vuorostaan pojillemme tärkeitä taitoja elämässä, ja toivottavasti tekevät heistä samalla parempia päiväkotikavereita, ystäviä ja lapsenlapsia.

 

Kissat pystyvät jo täysin rentoutumaan poikien seurassa

 

1. Vastuuntunto

Joel osallistuu mielellään kissojemme hoitoon, ja huolehtii aina, että kissoilla on tarpeeksi ruokaa, juotavaa ja rakkautta. Joel on oppinut, että eläimistä tulee pitää huolta: ne pitää harjata, ruokkia ja niiden kanssa pitää myös leikkiä. Meillä on yksi erityisen hellävarainen harja, jolla Joel saa harjata kissoja. Joel on hyvin tarkka siitä, että kissoille annetaan herkkunaksuja joka päivä, mielellään monta kertaa päivässä. Välillä tuntuu, että kissat ovat kietoneet hänet aivan tassujensa ympärille, niin innokkaasti hän puolustaa kissojen oikeuksia herkkupaloihin. Joudumme usein piilottamaan ilmakuivatut kanapalat astiakaappiin, kun Joel kaivaa ne aina uudestaan esiin. Jos joku kissoista ei suostu syömään hänen tarjoilemaansa herkkupalaa, alkaa hirveä valitus kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan. Hän täyttää myös innokkaasti kissojen raksukulhoa. Raksukulho sijaitsee turvaportin takana, mutta jos portti on jäänyt auki niin Joelin löytää heti velvollisuuksiensa parista.

 

2. Empatia

Olemme onnistuneet kasvattamaan Joelista empaattisen uhmaikäisen kissojemme avulla. Kun Joel lähti vuoden ikäisenä kunnolla liikkeelle, kissat olivat alussa jatkuvassa vaarassa ja jouduimme vahtimaan ettei Joel revi niitä turkista tai vedä hännästä. Keskustelimme hänen kanssaan jo pienenä, kuinka kissaa sattuu jos sitä ei silitä hellästi ja pyysimme kuvittelemaan miltä Joelista tuntuu jos hänelle tulee pipi. Nykyään Joel pitää kissoista hellää huolta, ja opastaa pieniä vieraitamme mistä kissaa saa silittää ja miten. Joel sai empaattisuudestaan ihan kehujakin päiväkotinsa ekassa varhaiskasvatuskeskustelussa. Harva kaksivuotias kuulema lohduttaa kun toiselle tulee pipi. Vaikka meillä onkin kolme kissaa, Joel rakastaa koiria, ja etenkin sitä jos ne sattuvat nuolaisemaan hänen naamaansa. Joel lähestyy ulkona todella nätisti kaikkia koiria, ja osaa pyytää itse lupaa silittää koiraa.

 

3. Ystävyys

Lemmikki opettaa lapsille myös ystävyyttä, etenkin jos perheessä ei ole muita lapsia. Lemmikki voi olla lapsen ensimmäinen oikea ystävä, ja heillä voi olle monen vuoden pituinen ystävyyssuhde. Joel on jo päättänyt kuka kolmesta kissastamme on hänen kaverinsa, kuka maman ja papan, ja kuka Leonin. Myös kuopuksemme Leon rakastaa kissojemme katselua, ja naureskee niille usein. Hän on päässyt myös minun valvonnassani silittelemään kahta kissoistamme. Kolmevuotias Joel huikkaa kissoillemme aina hyvät yöt mennessään nukkumaan, ja huutaa ”Moi kissa!” heidät nähdessään. Myös Leonista on kovaa vauhtia tulossa kissojen paras ystävä, sillä hänen ensimmäinen kunnon sanansa oli ”kissa”.

 

4. eläinten ja luonnon kunnioitus

Oma lemmikki auttaa lasta myös ymmärtämään, että ihmiset eivät ole ainoa eläinlaji maapallolla, ja luontoa ja sen kaikkia eläimiä tulee kohdella kunnioituksella. Kun lapsi näkee eläimiä muuallakin kuin piirretyissä, hän oppii kotieläinten kautta ymmärtämään myös muitakin eläimiä. Lapsi oppii että eläimilläkin on tunteet, ne tuntevat kipua ja tarvitsevat hellyyttä. Nykypäivänä varsinkin kaupunkilaislapset voivat olla todella erkaantuneita luonnosta, eivätkä ymmärrä että heidän syömänsä leikkele on se sama suloinen possu, joka seikkailee satukirjassa. On surullista, että piirretyt, kirjat ja printit ovat täynnä esimerkiksi tiikereitä, ja tämä tutkimusten mukaan heikentää ihmisten ymmärrystä siitä kuinka vakavan massasukupuuton aikakautta juuri nyt elämme. Sata vuotta sitten tiikereitä oli noin 100 000, ja nyt enää alle 4000 yksilöä. Toivon todella, että lapsemme saisivat elää maailmassa, jossa eläimiä olisi muutoinkin kuin digitaalisena.

 

Joel ja alueellamme vapaasti ulkoileva kissa

Miten teidän lemmikkinne ovat osallistuneet lapsenkasvatukseen?

 

Lasten joululahjat ja antamisen ilo

Joulukuun ensimmäinen päivä muistuttelee, että olisi jo aika kaivaa joulukoristeet esiin, askarrella tonttuovi,  ja lähteä joululahjaostoksille. Moni lapsi onkin varmaan jo selaillut Suurta Lelu Kirjaa, ja valinnut sieltä itselleen optimistisesti noin sata mieleistä lelua joululahjalistalle. Todellisuudessa joulukuusen alle valikoituu listalta muutama, mutta voiko lapsi saada silti liikaa joululahjoja? Me olemme sitä mieltä, etteivät lapset tarvitse kauheasti lahjoja edes jouluna, ja yksi harkittu lahja on parempi kuin monta geneeristä. Olimme viime jouluna ostaneet Joelille kolme tarpeellista, mutta pojan toivomaa joululahjaa, ja vältimme kiitettävästi muovikrääsää. Anoppimme filosofia on kuitenkin se, että määrä on tärkein ja Joel saikin häneltä viime vuonna viisi joululahjaa. Me neuvottelimme vaivihkaa mieheni kanssa Joelin avatessa pakettejaan, ja päätimme olla antamatta omia lahjojamme. Emme halunneet lelujen hukkuvan jouluna saatuun tavaravuoreen. Tuntuu, että etenkin pienet lapset vain avaavat paketin toisensa jälkeen, ja lelut hukkuvat massaan. Olemme siksi antaneet jouluksi hankkimamme lahjat Joelille pitkin vuotta, esimerkiksi ennen pitkää automatkaa tai sairastelupäivänä puuhasteltavaksi. 

 

Vuoden ikäiselle lahjoissa on tärkeintä lahjapaperi

 

Arvostan itse enemmän aineettomia lahjoja, mutta ymmärrän, että niitä on vähän vaikea keksiä lapsille. Eivätkä lapset ehkä itsekään ole kovin innoissaan moisista lahjoista. Aivan pienen vauvan vanhemmille voi toki antaa lahjaksi itse tehdyn lahjakortin, jossa luvataan hoitaa vauvaa muutaman tunnin ajan. Hyvä idea olisi myös lahjakortti, jossa luvataan lähteä vauvan kanssa päikkärikävelylle siksi aikaa kun tuore äiti tai isi käy itse rentouttavassa kylvyssä ja juo kahvinsa kerrankin kuumana. Hieman vanhempi lapsi saattaa arvostaa vaikkapa kummiltaan lahjakorttia elokuviin ja syömään, sillä saa samalla viettää aikaa kumminsa kanssa ihan kahden kesken.

 

 

Leon pääsee leikkimään myös isoveljen lahjoilla

 

Tänä vuonna ostamme pojille kummallekin itse yhden lahjan, jonka lisäksi he saavat kummeilta ja mummeilta lahjoja. Kummien kanssa homma on aina toiminut hyvin, ja pojat ovat saaneet lahjaksi vaatteita, kirjoja, palapelejä, lisäosia Brion junarataan tai jotain muuta oikeasti tarpeellista. Anopilla valitettavasti on tapana ostaa lapsille ns. muovikrääsää, vaikka ne pojille ovatkin mieluisia lahjoja. Pyysin, että mieheni yrittäisi pikkuhiljaa aloittaa äitinsä kanassa joululahjakeskustelut, ja lopputuloksena olisi vain yksi lahja per lapsenlapsi. Leonilla on jo leluja enemmän kuin tarpeeksi, sillä hän on perinyt myös isoveljensä lelut. Vaikka yritän pitää kotona tavaran paljouden minimissä, lastenhuoneen osalta olen epäonnistunut pahasti. Tuntuu kurjalta, että meidän lapsilla on niin paljon kaikkea, ja joillain toisilla, aivan yhtä ihanilla lapsilla niin vähän. Olenkin nyt koonnut kassillisen vauvaleluja Hopelle vietäväksi. Haastan teidät kaikki tekemään saman osana joulusiivousta, ja lahjoittamaan hyväkuntoiset leikkimättä jääneet lelut ja pieneksi jääneet vaatteet Hopelle. Hope jakaa ne Suomessa köyhyysrajan alapuolella eläville tai äkillisiä kriisejä kohdanneille lapsiperheille, sekä huostaanotetuille lapsille. Samalla saat itsellesi joulumielen, ja voit muutoin melko materialistisen joulun keskellä lahjoittaa myös lapsillesi antamisen ilon ❤

 

Ryhmä Hau palapelit ovat aina tämän kolmevuotiaan mieleen

 

millainen joululahjapolitiikka teillä on?