Hae
Sormet Suuhun
Kaupallinen yhteistyö

Sokos Hotel Torni: Romanttinen staycation Helsingissä

Kaupallinen yhteistyö: Solo Sokos Hotel Torni

Olemme tavanneet mieheni kanssa jo lukiossa, ja tanssimme yhdessä Vanhojen Tanssit. Olemme olleet yhdessä siitä asti, ja kasvaneet yhdessä ja yhteen. On silti todella vaikea uskoa, että olemme seurustelleet jo 20 vuotta. Aika todellakin menee nopeasti, kun on hauskaa. Pitkästä seurustelustamme huolimatta, en ole vielä yhtään kyllästynyt mieheeni, vaan löydän hänestä vieläkin uusia puolia. Päätimme juhlistaa seurusteluvuosipäiväämme yhdessä Helsingin romanttisimmista hotelleista, Sokos Hotel Tornissa. Samassa hotellissa vietimme hääyömme kuusi vuotta sitten.

 

Tämä käytävä erottaa 1903 rakennetut Jugend huoneet alkuperäisestä Hotel Tornista

 

Sokos Hotelli Torni on upea, historiallinen hotelli. Jokainen Hotel Tornin huone on omanlaisensa, ja huoneet edustavat kolmea eri tyylisuuntaa. Niin kutsutun Kyllikin huoneet on sisustettu 1900-luvun alun jugend (Art Nouveau) -aikakauden mukaisesti. Hotellin päärakennukseen 1980-luvulla liitetty, vuonna 1903 rakennettu Kyllikki on entinen asuintalo. Kaluste- ja valaisinmuotoilu on mukautettu jugendin ja kansallisromantiikan henkeen. Jugend huoneissa kauniina yksityiskohtina on kaakeliuuni, tassuamme ja samettiverhot. Varsinaisen Tornin huoneet ovat 1930-luvun Art Deco -tyylisuuntaa. Näistä huoneista puolestaan löytyy design-huonekaluja ja taideteoksia. Lisäksi Tornin ylimmissä kerroksissa 8-11 sijaitsee modernit näköalahuoneet, joissa  voi nauttia todella upeista näköaloista Helsingin ylle. 

 

Jugend sviitin oleskelutila ja kaakeliuuni

 

Tervetuloa Torniin!

 

Lähdimme Hotel Tornia kohti iltapäivällä poikien päiväunien jälkeen. Me yövyimme upeassa Jugend sviitissä neljännessä kerroksessa. Respasta kerrottiin heti sisäänkirjautumisen yhteydessä, että itse sir Roger Moore on yöpynyt kaksi kertaa juuri meidän sviitissämme. Tornissa jokainen huone on erilainen, enkä malttanut odottaa sviittimme näkemistä.

 

 

Huone oli juuri niin upea kuin uskalsin toivoa. Solo Sokos Hotel Tornin  40 m2 Jugend sviitit ovat kansallisromanttisesti sisustettuja, ja täynnä ihania yksityiskohtia. Ihastelin erityisesti vanhaa kaakeliuunia, ja sängyn yläpuolella roikkuvia kauniita valaisimia. Olisipa meillä kotona yhtä korkeat katot, niin voisi hankkia yhtä näyttäviä valaisimia. Jugend sviittien kattokruunut ovat aitoja jugend-aikaisia antiikkikruunuja. Luin tämän vasta blogipostausta kirjoittaessani, ja nyt harmittaa etten tutustunut kattokruunuihin tarkemmin. Huoneessa oli myös kaapistoon huomaamattomasti integroitu iso taulu-tv, mutta emme avanneet sitä kertaakaan.

 

Jugend sviitin upeat valaisimet

 

Emme ole Leonin syntymän jälkeen olleet ilman lapsia kokonaista iltaa ja yötä. Vaikka tulimmekin Torniin viettämään aikaa kahdestaan ja juhlistamaan suhdettamme, niin odotin kyllä myös kunnon yöunia. Sviittimme kohokohta oli suuri jugendsänky, johon olisi mahtunut koko perhe ja vielä kissatkin nukkumaan. Sänky oli todella miellyttävä, ja juuri sopivan pehmeä. Nukuimme kumpikin todella hyvin, vaikka heräsimmekin jo kahdeksalta vanhasta tottumuksesta.

 

 

Luin vasta jälkeenpäin Hotel Tornin verkkosivuilta, että King size sängyssämme oli kehon lämmön ja painon mukaan muotoutuva viskoelastinen vaahtomuovipatja. Tämä selittää paljon, en ole nimittäin varmaan koskaan nukkunut hotellissa niin hyvin. Lisäksi arvostin todella sängyllä ollutta isoa tyynykasaa, josta sain valita itselleni kolmesta erikokoisesta tyynystä mieluisen.

 

 

Jugend sviitin tilava kylpyhuone oli todella arvokkaan oloinen, ja sen kruunasi vanha, suuri tassukylpyamme. Hotel Tornin huoneiden kylpyhuoneista löytyy aina hollantilaisen Ritualsin kylpytuotteita. Kannan itse aina varmuuden vuoksi oman shampoon ja hoitoaineen mukanani, mutta tällä kertaa ne jäivät laukkuuni koskemattomina.

 

 

 

Kävimme illalla Tornin huipulla 14. kerroksessa sijaitsevassa Ateljee Bar’n terassilla ihailemassa talvista Helsinkiä. Suosittu Ateljee Bar oli kuitenkin niin täynnä, että suuntasimme Hotelli Tornin alakerran American Bariin vuosipäivädrinkeille. Olen aina tykännyt Ateljee Barista, enkä ole koskaan pettynyt heidän drinkkeihinsä. Nyt otin listalta drinkin ”Challenge the Bartender”, ja pyysin pitkän inkiväärisen drinkin. Sain todella raikkaan ja inkiväärisen drinkin, josta tuli mieleeni Gaijinin klassikkodrinkki nimeltään Lady Boy. Kilistelimme pitkälle, ihanalle suhteellemme ja teimme villejä tulevaisuudensuunnitelmia. Haluaisimme muuttaa johonkin toiseen maahan edes puoleksi vuodeksi ennen kuin esikoisemme aloittaa koulun, nyt hieman tarkensimme suunnitelmiamme kun ehdimme vihdoinkin puhumaan rauhassa pitkästä aikaa.

 

Näkymä Ateljee Barin terassilta, 70 m korkeudesta

 

Kippis meille ja rakkaudelle!

 

Kävimme vielä ennen nukkumaanmenoa romanttisessa vaahtokylvyssä. Tassuamme oli todella tilava, ja mahduimme sinne aivan hyvin kahdestaan. Olin käynyt aiemmin ostamassa Lushista ihanan manteliöljyä sisältävän vaahtokylpypallon, joka tuoksui ihanalta. Esikoisemme rakastaa hotellien kylpyammeita, ja huomasin hetken ajattelevani, että olisipa Joel täällä. Mutta olin kyllä todella onnellinen, että saimme istuskella vaahtokylvyssä rauhassa kahdestaan, juoda lasit skumppaa ja jutella muustakin kuin kylpyankoista.

 

Romanttinen vaahtokylpy kahdelle

 

Hyvin nukutun hotelliyön jälkeen oli ihanaa päästä nauttimaan aamiaisesta kaikessa rauhassa. En ole tainnutkaan kolmeen vuoteen syödä aamiaista ilman lapsia. Otimme tästä rauhallisesta aamiaisesta kaiken irti, ja hidastelimme oikein kunnolla. Hotel Tornin aamiaisella oli vielä puoli yhdeksän aikaan miellyttävän rauhallista, eikä mikään ollut päässyt edes väliaikaisesti loppumaan. Vaikka yövyimme hotellissa joulun alla, olin todella tyytyväinen ettei joulu näkynyt aamupalalla juurikaan, kaunista piparkakkuhotellia lukuunottamatta.

 

Aamiaispöydän herkut oli ihanan selkeästi merkitty

 

Olen melko nirso ruokailija, enkä sen lisäksi syö lainkaan lihaa, tai sieniä. En pidä kuin tietynlaisista leivistä, enkä kelpuuta leipäni päälle margariinia tai emmental-juustoa. Löysin kuitenkin Hotel Tornin aamiaiselta vaivatta itselleni syötävää, ja myös mieheni oli tyytyväinen aamiaistarjontaan. Nirsouksissani juon vain vihreää tai valkoista teetä, ja vieläkin löytyy hotelliaamiaisia missä musta tee on ainoa vaihtoehto. Koska en juo myöskään suodatinkahvia, olin todella tyytyväinen kun sain eteeni teepressopannun täynnä ihanaa, maustamatonta vihreää teetä.

 

 

Aamiaiseni jälkiruoka

 

Sokos Hotel Tornin aamiainen oli kuulema juuri uudistunut ottamaan erityisruokavaliot entistä paremmin huomioon, ja ainakin itse löysin aamiaiselta todella paljon syötävää vaikken syö lihaa ja pyrin välttämään lehmänmaitotuotteita. Erikoisruokavalioille oli kokonainen pöytä, ja nappasin sieltä itselleni Alpron kaurajugurtin. Pistin merkille, että myös sormiruokailevalle Leonille olisi löytynyt todella hyvin syötävää, pitääpä tulla joskus Torniin ihan vain aamiaiselle koko perheen kanssa.

 

Hieman erilaiset aamiaiset

 

Vietimme ihana, rauhallisen ja ennen kaikkea romanttisen vuosipäivän Sokos Hotel Tornissa. Olin todella tyytyväinen huoneeseemme, ja hotellin palveluihin. Olimme hieman varautuneet, että joudumme käymään jossain vaiheessa kotona auttamassa mummia poikien nukuttamisessa. Pojat olivat nimittäin mumminsa kanssa meillä kolmestaan, ja heillä oli onneksi mennyt todella hyvin. Leonkaan ei herännyt kuin kerran yöllä, onneksi olimme pitäneet hänelle porrastetun unikoulun viime kuussa. Soittelin illalla muutamaan otteeseen kotiin, ja heti aamulla herätessämme. Oli helppo nauttia ansaitusta kahden keskisestä ajasta, kun pojat olivat hyvässä hoivassa eikä ollut mitään suurempia ongelmia.

 

 

Kiitos ikimuistoisesta vuosipäivästä, ja kunnon yöunista Solo Sokos Hotel Torni!

 

Leikkipuistot: Heinäkuun pelastus

En ollut kuullutkaan leikkipuistoista, ennen kuin esikoisemme oli jo puolivuotias. Tiesin, että alle 200 m päässä talostamme sijaitsee leikkipuisto, mutta ei tullut mieleenkään, että meillä voisi olla tuohon aidattuun taloon jotain asiaa. Menimme ensimmäistä kertaa leikkipuistoon maksuttomaan värikylpyyn kun Joel oli 8 kuukauden ikäinen. Olin ihan yllättynyt, miten kivat sisätilat meidän läheisessä leikkipuistossa on. Vauvojen värikylpy järjestettiin isossa salissa, jossa oli 15 vauvaa vanhempineen. Värikylvyn väri oli sillä kertaa vihreä, ja Joel pääsi maalaamaan avokadolla, hernemuussilla ja jostain syystä myös puolukoilla. Odotan jo innolla syksyllä järjestettäviä värikylpyjä, niin Leonkin pääsee maalailemaan.

 

Nuori taiteilija keskittyneenä

Värikylvyn jälkeen vierailimme viikottain esikoisen kanssa leikkipuistossa. Siellä järjestettiin joka torstai vauvatreffit, ja Joel viihtyi sisällä ryömimässä ja leikkimässä ihan erilaisilla leluilla kuin mitä kotoa löytyi. Kun mieheni oli Joelin kanssa viisi kuukautta kotosalla Joelin täyttäessä vuoden, he kävivät melkein joka päivä yhdessä leikkipuistossa. He leikkivät koko aamupäivän leikkipuistossa, ja tapasivat uusia kavereita. Mieheni oli niin tottunut leikkipuistoarkeen, että kaipaili sinne vielä työelämään palattuaan. Itse en käynyt Joelin kanssa näin usein, joten kyselin häneltä miksi hän jaksoi käydä leikkipuistossa miltei joka päivä. Mieheni tykkäsi leikkipuistojen yhteisöllisyydestä ja siitä, että oli päivittäin muita lapsen kanssa kotona olevia vanhempia. Jos olisi istunut kaksin kotona yksivuotiaan kanssa, olisi helposti voinut erakoitua. Uskon, että leikkipuistoarki valmisti Joelia myös mieheni töihinpaluun aikaan alkavaan päiväkotiarkeen. Joel oli jo tottunut leikkimään toisten lasten kanssa, ja noudattamaan puiston sääntöjä, eikä hänellä ollut mitään ongelmia päiväkodin aloituksen suhteen.

 

Joelin kanssa olemme käyneet yleensä viikonloppuisin leikkimässä leikkipuistossa, ja talvella laskeneet pulkalla yllä näkyvää kukkulaa alas. Nyt kun Joelin päiväkoti on heinäkuun kiinni niin olemme viihtyneet miltei päivittäin leikkipuistossa. Näin olemme saaneet Joelin lomapäiviin myös mukavan rytmin, joka mukailee päiväkodin rytmiä. Joel saa myös leikkiä uusien kavereiden kanssa päivittäin, ja meidän leikkipuistossamme on vaikka mitä hauskaa puuhaa taaperoikäisille. Joel on leikkinyt hiekkalaatikolla, laskenut liukumäkeä, ajelellut pyörillä, pelannut koripalloa ja vedellyt kottikärryillä ympäri aidattua leikkipuistoa. Leon (8 kk) on tietysti ollut hengessä mukana. Leon on tosin pysytellyt vaunuissa, ja tarkkaillut mitä isoveli puuhaa. Leon ei osaa vielä istua itse, joten hiekkalaatikkokin on vielä turhan haastava paikka. Syksyn tullen alan varmasti käymään Leonin kanssa puistossa tapaamassa muita vauvoja.

 

Kaivuri on parasta mitä touhutaapero tietää

Vesileikit! Kotona ei voi ihan tässä mittakaavassa läträillä

Lähileikkipuistomme on ollut monella tapaa heinäkuumme pelastus, mutta puistoruokailu vie kyllä voiton kaikesta. On ihanaa, kun ei tarvitse lomalla miettiä mitä taaperomme syö lounaaksi. Menemme yleensä kymmenen aikaan leikkipuistoon, ja Joel syö puolenpäivän aikaan lounaan puistossa. Tätähän on ulkomaita myöten hämmästelty: ilmainen, maistuva ateria jokaiselle alle 16-vuotiaalle koko kesän! Joelille maistuu puistoruoka niin hyvin, että melkein voisin loukkaantua. Olemme käyneet puistossa syömässä nyt viisi kertaa, ja Joel on käynyt hakemassa lisää neljänä päivänä. Ensimmäisenä päivänä lounaaksi oli kurpitsasosekeittoa, ja ajattelin että joudun sittenkin kokkaamaan kotona. Vielä mitä, herrahan veteli koko lautasellisen ja meni pyytämään lisää. Ja söi senkin kokonaan. Vaikka Joel hyvin syökin kotona, niin ei meillä keitot kyllä koskaan ole saaneet näin hyvää vastaanottoa.

 

Kalakeitto raittiissa ulkoilmassa, herran itse valitsemassa miljöössä

Leikkipuistot on kyllä ihan mahtavia paikkoja. Tulemme varmasti viihtymään lähipuistossamme Leoninkin kanssa päivittäin, kunhan hän kasvaa vielä hieman. Ainakin Joelia oli niin helppo viihdyttää hieman vieraassa eli jännittävässä paikassa, tarjoilla hänelle siellä mukaan kotoa otettu lounas, ja nukuttaa hänet kotimatkan aikana vaunuihin. Miehenikin pääsee taas muutamaksi kuukaudeksi mukaan kaipaamaansa leikkipuistoarkeen, sitten kun palaan töihin. Tosin en ole vielä lyönyt lukkoon töihin paluutani, mutta varmaan vuoden 2019 aikana työelämä kutsuu tätäkin mammaa.

 

Onko teidän lähellänne leikkipuistoa? Onko tullut käytyä?