Hae
Sormet Suuhun

Kolme keinoa, jolla me järjestämme parisuhdeaikaa

Kahdenkeskinen aika on kahden pienen lapsen kanssa elellessä aika kortilla, sillä emme ehdi tai jaksa tehdä oikein mitään yhdessä kun uhmaikäinenkin viimein nukahtaa. Kaipaan iltoja, jolloin pojat nukahtivat molemmat kahdeksan aikaan, ja meillä oli koko ilta aikaa puuhailla omiamme. Sain tätä Instagramissa valitellessani muutaman kommentin, että lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, ettei heitä haittaa käyttää ilta-aikaansa oman taaperon nukuttamiseen. Tottakai tiedostan tämän, mutta mielestäni on silti koko perheen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että vanhempien parisuhde on myös kunnossa. Vaikka olemme olleet jo 20 vuotta yhdessä, niin olen huomannut että jos emme ehdi keskustelemaan kahdestaan rauhassa, alamme riitelemään pikkuasioista. Tai ehkä juuri siksi, sillä olemme olleet yhdessä 17 vuotta ihan kahdestaan ennen lapsia, ja tottuneet viettämään paljon aikaa keskenämme jutellen.

 

Vietimme 6. hääpäiväämme hotellissa 4 kk ikäisen Leonin kanssa

 

Parisuhteet kaipaavat yhteistä aikaa, läheisyyttä, naurua, ja keskeyttämättömiä keskusteluja pysyäkseen toimivina. Jos koko vauvavuoden aikana ei  ehdi tai pysty käymään puolisonsa kanssa yhtäkään älyllistä keskustelua, ei ihmekään että tuntuu kuin toinen olisi ihan väärältä planeetalta. On myös hirmu tärkeä nauraa yhdessä, vaikka toki sitä tulee tehtyä lasten kanssa arjen keskelläkin. Jos parisuhteen ylläpito ei vaatisi hieman vaivannäköä ja kekseliäisyyttä, pienten vanhempien avioerotilastot tuskin olisivat niin karua luettavaa. Aika on harvinaisin ja sen myötä kallein resurssi lapsiperheessä, mutta parisuhteelle muutaman aidon läsnäolon tunnin kaivaminen maksaa kyllä itsensä takaisin.

 

Isovanhemmat ovat suurimmalla osalla lapsiperheistä valtava apu ja tuki arjessa. Äitini asuu onneksemme meistä alle kilometrin päässä, ja auttaa meitä aina jos pyydämme. En tosin ole jättänyt vieläkään Leonia muutamaa tuntia kauemmas hänen hoitoonsa. Emme myöskään halua jättää mummin hoidettavaksi vilkasta kolmevuotiasta ja kävelyä harjoittelevaa taaperoa samaan aikaan. Joel menee mielellään mummin luo, ja oleskelee siellä muutaman tunnin pari kertaa viikossa. Olemme mieheni kanssa niin tottuneet hulinaan ja Joelin yliaktiivisuuteen, että meille rattaissa  istuvan Leonin kanssa kolmestaan kaupungilla kahvittelu on mitä mainiointa parisuhdeaikaa. Leonin kanssa kahvin saa vielä toistaiseksi juoda kuumana, eikä hän ei ole kiinnostunut leivoksistamme, eikä kukaan keskeytä keskusteluitamme.

Kakkukahvit kahdelle

 

Mutta mitä jos ei ole isovanhempia, jotka pystyvät auttamaan arjessa? Listailin muutaman keinon millä ainakin meidän tuttavapiirissämme vanhemmat järjestävät itselleen kahdenkeskistä ”parisuhdeaikaa” edes pari kertaa kuukaudessa.

  1. Ystäväperheet – Sopikaa hyvän ystäväperheen kanssa, että otatte vuorotellen lapset hoitoon vaikka joka toinen kuukausi. Meillä oli ihana kummityttömme muutaman tunnin viime viikolla leikkimässä Joelin kanssa, ja Joel menee vuorostaan heille ensi kuussa.
  2. Maksullinen lastenhoitaja – Nykyään yrityksiä, jotka tarjoavat lastenhoitoa tunneittain tai kuukausisopimuksella on melko paljon. Olemme parina iltana palkanneet tutun lastenhoitajan katsomaan poikia. Hän hoiti Joelia muutaman kuukauden, ennenkuin Joel aloitti päivähoidon. Etuna ammattilaisessa on se, että he varmasti hanskaavat tilanteen kuin tilanteen eivätkä mene neuvottomiksi jos kummallakin pojista sattuisi samaan aikaan jokin harmitus.
  3. Järjestäkää aikaa kun lapset nukkuvat – Sen sijaan, että koomaa yhdessä sohvalla, voi viettää romanttisen ravintola-illan kotona. On välillä kiva pukeutua juhlavammin ja syödä kynttilänvalossa. Me kasaamme usein yhdessä ennakkoon jonkin nopean kattauksen, kuten tapakset tai tilaamme valmiiksi sushit kahdelle. Television kuuluu olla kiinni, ja kännyköiden latauksessa. Hyvä idea on siivota ruokapöytä jo ennen kuin lapset menevät nukkumaan, jotta voi suoraan jatkaa intiimiin kotiravintolaan nukutusvuorosta. Koti pysyy kyllä hyvin pystyssä vaikka unohtaisi kaikki siivousvelvollisuudet yhdeksi illaksi.

 

Lue myös romanttisesta hotelliyöstämme vauvan kanssa.

Milloin viimeksi olette järjestäneet parisuhdeaikaa?

 

Isä, millaista miehen mallia sinä näytät?

Isin pusut on parhaita!

Kuinka usein sanot puolisollesi rakastavasi häntä? Entä lapsillesi? Mieleeni jäi muutama vuosi sitten yksillä vauvakutsuilla äidin kommentti, ettei ole varmaan koskaan sanonut lapsilleen ihan suoraan rakastavansa heitä. Hän jotenkin vain heräsi siihen, että eipä ole muutes tullut koskaan sanottua, koska kyllähän lapset tietävät vanhempiensa rakastavan heitä. Ja uskon, että tietävätkin. Meillä ei kuitenkaan tarvitse arvailla kuinka paljon kukakin ketä rakastaa. Olemme nimittäin aivan toisesta ääripäästä, ja meillä vannotaan rakkautta monta kertaa päivässä. Mitäpä sitä tunteitaan piilottamaan. Meillä on mieheni kanssa ollut seurustelun alkuajoista lähtien tapana lopettaa puhelut sanomalla ”mä rakastan sua!” Tämä ei ole vuosien varrella mihinkään muuttunut, joten emme ole myöskään lopettaneet sen sanomista. Supattelen Leon-vauvallekin monta kertaa päivässä kuinka paljon häntä rakastan. Rakkaus ei aina tarvitse sanoja, mutta ei niistä kolmesta pienestä sanasta mitään haittaa ainakaan voi olla.

 

Toivomme kasvattavamme miehiä, jotka näyttävät tunteensa, olipa kyseessä rakkaudentunnustus tai kunnon itkut .

 

Veljesrakkautta samisteluvaatteissa

Sanotaan, ettei suomalainen mies puhu eikä pussaa. Me toivomme kasvattavamme miehiä, jotka uskaltavat näyttää tunteensa, olipa kyseessä spontaani rakkaudentunnustus tai kunnon itkut menetetyn tilaisuuden takia. Meidän pojilla on tähän tarkoitukseen aivan loistava isä, joka ei pelkää näyttää tunteitaan sanoilla eikä teoilla. Hän on pojillemme loistava roolimalli. Hän ei vaivaannu jos esikoisemme itkee, ja on aina valmis sanoittamaan poikien tunteet heille kun he eivät vielä sitä itse osaa. En koskaan voisi hänen kuvitella päästävänsä suusta sellaisia törkeyksiä, kuten: ”Isot pojat eivät itke”, tai ”Älä käyttäydy kuin pikkutyttö”. Hän kannustaa poikaamme käymään tanssitunnilla, jolla kaikki muut ovat tyttöjä, ja olisi ollut silmänräpäyksessä valmis ostamaan hänelle pojan itse valitseman pinkin tanssimekon, jos kaupassa vain olisi ollut oikeaa kokoa jäljellä. Poikamme saavat kasvaa kotonamme vapaina ’valkoisen heteromiehen taakasta’, josta on viime päivät kohistu. Toivottavasti sama rento suhtautuminen miehuuteen, ja uskallus unohtaa ne pieneen laatikkoon ahdetut sukupuoliroolit  jatkuisi myös päiväkodissa ja kouluissa. Välillä harmittelen, ettei meillä ole yhtään tytärtä, sillä uskon mieheni kasvattavan vahvoja supernaisia, jotka tietävät oman arvonsa, ja että he pystyvät ihan mihin vain sortamatta samalla muita.

 

Kannustava hellyyskasvatuksemme on ilmeisesti tehnyt jo tehtävänsä, ja Joel on nyt uhmaikäisenäkin hyvin rakastava. Joel rakastaa kovasti pikkuveljeään, ja vuoden ikäinen Leon on koko pienen elämänsä saanut nauttia Joelin tahmaisista pusuista.  Joel tulee aina ensiksi pussaamaan veljeään kun tulee päiväkodista kotiin, vasta sitten on maman vuoro. Hän huolehtii aina myös muista, ja osaa jo sanoittaa meille Leonin tunteita jos emme joskus tunnu ymmärtävän miksi pikkuveli kiukuttelee tai itkee. Kolme kissaamme saa myös osansa kolmevuotiaan hellyydestä, mutta pääsevät onneksi omiin oloihinsa pakoon jos pikkumiehen suuret tunteet alkavat ahdistaa.

 

hyvää isänpäivää roolimallit!