Hae
Sormet Suuhun

Kolme keinoa, jolla me järjestämme parisuhdeaikaa

Kahdenkeskinen aika on kahden pienen lapsen kanssa elellessä aika kortilla, sillä emme ehdi tai jaksa tehdä oikein mitään yhdessä kun uhmaikäinenkin viimein nukahtaa. Kaipaan iltoja, jolloin pojat nukahtivat molemmat kahdeksan aikaan, ja meillä oli koko ilta aikaa puuhailla omiamme. Sain tätä Instagramissa valitellessani muutaman kommentin, että lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, ettei heitä haittaa käyttää ilta-aikaansa oman taaperon nukuttamiseen. Tottakai tiedostan tämän, mutta mielestäni on silti koko perheen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että vanhempien parisuhde on myös kunnossa. Vaikka olemme olleet jo 20 vuotta yhdessä, niin olen huomannut että jos emme ehdi keskustelemaan kahdestaan rauhassa, alamme riitelemään pikkuasioista. Tai ehkä juuri siksi, sillä olemme olleet yhdessä 17 vuotta ihan kahdestaan ennen lapsia, ja tottuneet viettämään paljon aikaa keskenämme jutellen.

 

Vietimme 6. hääpäiväämme hotellissa 4 kk ikäisen Leonin kanssa

 

Parisuhteet kaipaavat yhteistä aikaa, läheisyyttä, naurua, ja keskeyttämättömiä keskusteluja pysyäkseen toimivina. Jos koko vauvavuoden aikana ei  ehdi tai pysty käymään puolisonsa kanssa yhtäkään älyllistä keskustelua, ei ihmekään että tuntuu kuin toinen olisi ihan väärältä planeetalta. On myös hirmu tärkeä nauraa yhdessä, vaikka toki sitä tulee tehtyä lasten kanssa arjen keskelläkin. Jos parisuhteen ylläpito ei vaatisi hieman vaivannäköä ja kekseliäisyyttä, pienten vanhempien avioerotilastot tuskin olisivat niin karua luettavaa. Aika on harvinaisin ja sen myötä kallein resurssi lapsiperheessä, mutta parisuhteelle muutaman aidon läsnäolon tunnin kaivaminen maksaa kyllä itsensä takaisin.

 

Isovanhemmat ovat suurimmalla osalla lapsiperheistä valtava apu ja tuki arjessa. Äitini asuu onneksemme meistä alle kilometrin päässä, ja auttaa meitä aina jos pyydämme. En tosin ole jättänyt vieläkään Leonia muutamaa tuntia kauemmas hänen hoitoonsa. Emme myöskään halua jättää mummin hoidettavaksi vilkasta kolmevuotiasta ja kävelyä harjoittelevaa taaperoa samaan aikaan. Joel menee mielellään mummin luo, ja oleskelee siellä muutaman tunnin pari kertaa viikossa. Olemme mieheni kanssa niin tottuneet hulinaan ja Joelin yliaktiivisuuteen, että meille rattaissa  istuvan Leonin kanssa kolmestaan kaupungilla kahvittelu on mitä mainiointa parisuhdeaikaa. Leonin kanssa kahvin saa vielä toistaiseksi juoda kuumana, eikä hän ei ole kiinnostunut leivoksistamme, eikä kukaan keskeytä keskusteluitamme.

Kakkukahvit kahdelle

 

Mutta mitä jos ei ole isovanhempia, jotka pystyvät auttamaan arjessa? Listailin muutaman keinon millä ainakin meidän tuttavapiirissämme vanhemmat järjestävät itselleen kahdenkeskistä ”parisuhdeaikaa” edes pari kertaa kuukaudessa.

  1. Ystäväperheet – Sopikaa hyvän ystäväperheen kanssa, että otatte vuorotellen lapset hoitoon vaikka joka toinen kuukausi. Meillä oli ihana kummityttömme muutaman tunnin viime viikolla leikkimässä Joelin kanssa, ja Joel menee vuorostaan heille ensi kuussa.
  2. Maksullinen lastenhoitaja – Nykyään yrityksiä, jotka tarjoavat lastenhoitoa tunneittain tai kuukausisopimuksella on melko paljon. Olemme parina iltana palkanneet tutun lastenhoitajan katsomaan poikia. Hän hoiti Joelia muutaman kuukauden, ennenkuin Joel aloitti päivähoidon. Etuna ammattilaisessa on se, että he varmasti hanskaavat tilanteen kuin tilanteen eivätkä mene neuvottomiksi jos kummallakin pojista sattuisi samaan aikaan jokin harmitus.
  3. Järjestäkää aikaa kun lapset nukkuvat – Sen sijaan, että koomaa yhdessä sohvalla, voi viettää romanttisen ravintola-illan kotona. On välillä kiva pukeutua juhlavammin ja syödä kynttilänvalossa. Me kasaamme usein yhdessä ennakkoon jonkin nopean kattauksen, kuten tapakset tai tilaamme valmiiksi sushit kahdelle. Television kuuluu olla kiinni, ja kännyköiden latauksessa. Hyvä idea on siivota ruokapöytä jo ennen kuin lapset menevät nukkumaan, jotta voi suoraan jatkaa intiimiin kotiravintolaan nukutusvuorosta. Koti pysyy kyllä hyvin pystyssä vaikka unohtaisi kaikki siivousvelvollisuudet yhdeksi illaksi.

 

Lue myös romanttisesta hotelliyöstämme vauvan kanssa.

Milloin viimeksi olette järjestäneet parisuhdeaikaa?

 

Kolme oivallustani stressittömämpään jouluun

Olen aina ollut suorittaja, ja välillä lipsahdan jopa ylisuorittamisen puolelle. Tykkään tehdä asiat kunnolla jos alan jotain tehdä. Siksi olen aina aloittanut myös jouluvalmistelut hyvissä ajoin, ja pyrkinyt tekemään kaiken to do -listallani viimeistään kahta päivää ennen aattoa. Lahjat on ostettu ja paketoitu ajoissa. Joulumenu on valmiiksi mietitty, ja purettu kauppalistatasolle. Yksi joulukuun vakiostressinaiheeni on aina ollut kovaa vauhtia lähestyvä joulusiivous. Kaksi viimeistä päivää ennen aattona olenkin sitten stressaantuneena puunannut taloa, ja hinkannut  joka ikisen nurkan valmiiksi joulua varten.  Tänä jouluna, Stellan Kotisiivous-palvelu pelasti minut tältä suururakalta, ja tuli hoitamaan meidän joulusiivouksen puolestamme. Ajattelin alitajunnassani, ettemme voi viettää rauhassa joulua, jos kaikki ei ole täydellistä, ja koko talo aivan tip top. Kumma kyllä, nyt toisen pojan synnyttyä asenteeni on melko paljon höllääntynyt, enkä edes tunne joulustressiä nyt kun jouluun on enää viisi päivää. Meillä ei ole vielä edes keittiön ikkunassa jouluvaloa, eikä joulukuusta ole hankittu. Olen ostanut lahjat vain pojillemme, enkä ole vielä edes paketoinut niitä. Ja joulunviettopaikkamme eli oma kotimme on todella tip tap tip topin sijaan, ja se on enemmän kuin täydellistä. Poikien suloisen joulukuvan alla kolme tärkeintä oivallustani, joilla luon perheelleni stressittömän joulun.

 

Leonin ensimmäinen joulu

 

1. vakioi se minkä pystyt

 

Me, kuten moni muukin, rakastamme jouluperinteitä. Perinteet tarkoittavat, että joulu on melko helposti vakioitavissa. Minulla on koneellani jouluexcel, jossa yhdellä sivulla on joulukorttilistat osoitteineen, yhdellä sivulla viimeisen viiden vuoden ostamani joululahjat, ja yhdellä sivulla tärkein eli joulun kauppalista. Jos mietitte miten kauppalista voi olla sama vuodesta toiseen, niin meillä syödään oikeasti jouluna aina samaa ruokaa. Mutta koska joulu on kerran vuodessa vain, niin en kaipaa sen suurempaa variaatiota kuin onko pöydässä graavisuolattua, kylmäsavustettua lohta, vai kumpaakin. On todella helpottavaa kun kauppalista on jo valmiiksi mietitty ruokalajeittain. Jos päätämme ettei tänä vuonna tehdäkään itse esimerkiksi sienisalaattia, niin ne ainekset on helppo napata Excelistä pois ja korvata jollain muulla. Tänä vuonna tilaamme painavimmat, ja tylsimmät ruokaostokset kotiinkuljetuksella Citymarketista, ja käymme ostamassa vain kalat ja juustot hallista. Ja joulukorttien lähettäminen sujuu helposti, kun katsoo ensin monelleko kortti lähetetään, teettää oikean määrän kortteja ja kirjoittaa kuoriin Excelistä löytyvät osoitteet. Muistan kuinka äiti lapsuudenkodissani soitteli aina ihmisille paniikissa osoitteita kysyen, ja paketoi lahjat hätäisesti aattoaamuna, itse haluan olla paremmin varautunut.

 

Esikoisemme ensimmäinen joulu

 

2. kaiken ei tarvitse olla täydellistä

 

Olen kieroutuneesti aina ajatellut, että jouluna kaiken on oltava täydellistä, että voimme nauttia joulusta. Kodin on oltava putipuhdas, juuri sopivan hämärä valaistukseltaan, ja kaikilla on oltava kauniit, sopivasti jouluisat vaatteet päällä. Joululounas on syötävä juuri oikeaan aikaan, ja kattauksen on oltava oikeanlainen. Joulusaunassa käydään ennen jouluillallista, mutta hyvissä ajoissa niin että kaikki ehtivät laittaa  itsensä valmiiksi illalliselle. Olisi katastrofi, jos emme ehtisi maistelemaan juustoja saunan jälkeen niin, että illalliseen olisi silti vielä pari tuntia aikaa. Jos miettii, että jouluaatto on vain 12 tunnin pituinen ajanjakso, on aivan järjetöntä että olen ladannut sille tällaisia suoritus- ja aikapaineita. Täydellisyyskin on subjektiivista, se mikä minusta on täydellistä ei ehkä muista olekaan. Olen siis päättänyt unohtaa turhan täydellisyyden tavoittelun, koska onnellisuus ei tule kello kaulassa.

 

3. katso joulua lastesi silmin

 

Riippuu toki lasten iästä, mutta meidän pienille pojille on tärkeintä rento yhdessäolo ja aito läsnäolo. Lapsillemme on varmasti paljon tärkeämpää se, että leikin heidän kanssaan kiireettömästi kuin että raadan sen ajan keittiössä viimeistellen täydellistä kakkua illallispöytään. Joulu on lapsille ihanaa aikaa, vanhemmat ovat kotona eikä lasten tarvitse mennä päiväkotiin tai kouluun. Lapset odottavat varmasti eniten sitä, että saavat viettää aikaa kanssamme, ja tänä jouluna yritän pitää tämän mielessä. Lapset eivät välitä onko kaikki niin kuin kuuluu, mutta he aistivat kodin tunnelman. Suorittajan kodissa tunnelma kiristyy ikävästi asioiden tai aikataulujen mennessä pieleen. Tänä jouluna tiedostan suurimman vastuuni rennon, kiireettömän joulutunnelman luomisessa, ja yritän katsoa joulua lasten silmin. Mitäs sitten, jos katsomme vielä yökkäreissä Lumiukkoa, kun pitäisi olla jo joululounaalla? Ja oikeasti, muistatko itse miettineesi lapsena, että onpa ihmeellinen rytmitys meidän perheellä jouluaattona kun lahjat avataan ennen joulusaunaa, ja miten iskällä voi olla sähkönsininen paita tummansinisten housujen kanssa. Meillä on monessa asiassa paljon opittavaa lapsilta ja aito läsnäolo ja hetkestä nauttiminen on ehdottomasti yksi niistä tärkeimmistä opeista.

 

 

Palapelien kokoaminen yhdessä on parasta joulupuuhaa

 

Tunnistaako kukaan muu itseään kuvauksestani, stressaatko joulua liikaa, tai ehkäpä nautit stressaamisesta? Muuttuiko tämä ensimmäisen, tai ainakin toisen lapsen myötä?

 

rauhallista joulunodotusta!