Hae
Sormet Suuhun

Kolme oivallustani stressittömämpään jouluun

Olen aina ollut suorittaja, ja välillä lipsahdan jopa ylisuorittamisen puolelle. Tykkään tehdä asiat kunnolla jos alan jotain tehdä. Siksi olen aina aloittanut myös jouluvalmistelut hyvissä ajoin, ja pyrkinyt tekemään kaiken to do -listallani viimeistään kahta päivää ennen aattoa. Lahjat on ostettu ja paketoitu ajoissa. Joulumenu on valmiiksi mietitty, ja purettu kauppalistatasolle. Yksi joulukuun vakiostressinaiheeni on aina ollut kovaa vauhtia lähestyvä joulusiivous. Kaksi viimeistä päivää ennen aattona olenkin sitten stressaantuneena puunannut taloa, ja hinkannut  joka ikisen nurkan valmiiksi joulua varten.  Tänä jouluna, Stellan Kotisiivous-palvelu pelasti minut tältä suururakalta, ja tuli hoitamaan meidän joulusiivouksen puolestamme. Ajattelin alitajunnassani, ettemme voi viettää rauhassa joulua, jos kaikki ei ole täydellistä, ja koko talo aivan tip top. Kumma kyllä, nyt toisen pojan synnyttyä asenteeni on melko paljon höllääntynyt, enkä edes tunne joulustressiä nyt kun jouluun on enää viisi päivää. Meillä ei ole vielä edes keittiön ikkunassa jouluvaloa, eikä joulukuusta ole hankittu. Olen ostanut lahjat vain pojillemme, enkä ole vielä edes paketoinut niitä. Ja joulunviettopaikkamme eli oma kotimme on todella tip tap tip topin sijaan, ja se on enemmän kuin täydellistä. Poikien suloisen joulukuvan alla kolme tärkeintä oivallustani, joilla luon perheelleni stressittömän joulun.

 

Leonin ensimmäinen joulu

 

1. vakioi se minkä pystyt

 

Me, kuten moni muukin, rakastamme jouluperinteitä. Perinteet tarkoittavat, että joulu on melko helposti vakioitavissa. Minulla on koneellani jouluexcel, jossa yhdellä sivulla on joulukorttilistat osoitteineen, yhdellä sivulla viimeisen viiden vuoden ostamani joululahjat, ja yhdellä sivulla tärkein eli joulun kauppalista. Jos mietitte miten kauppalista voi olla sama vuodesta toiseen, niin meillä syödään oikeasti jouluna aina samaa ruokaa. Mutta koska joulu on kerran vuodessa vain, niin en kaipaa sen suurempaa variaatiota kuin onko pöydässä graavisuolattua, kylmäsavustettua lohta, vai kumpaakin. On todella helpottavaa kun kauppalista on jo valmiiksi mietitty ruokalajeittain. Jos päätämme ettei tänä vuonna tehdäkään itse esimerkiksi sienisalaattia, niin ne ainekset on helppo napata Excelistä pois ja korvata jollain muulla. Tänä vuonna tilaamme painavimmat, ja tylsimmät ruokaostokset kotiinkuljetuksella Citymarketista, ja käymme ostamassa vain kalat ja juustot hallista. Ja joulukorttien lähettäminen sujuu helposti, kun katsoo ensin monelleko kortti lähetetään, teettää oikean määrän kortteja ja kirjoittaa kuoriin Excelistä löytyvät osoitteet. Muistan kuinka äiti lapsuudenkodissani soitteli aina ihmisille paniikissa osoitteita kysyen, ja paketoi lahjat hätäisesti aattoaamuna, itse haluan olla paremmin varautunut.

 

Esikoisemme ensimmäinen joulu

 

2. kaiken ei tarvitse olla täydellistä

 

Olen kieroutuneesti aina ajatellut, että jouluna kaiken on oltava täydellistä, että voimme nauttia joulusta. Kodin on oltava putipuhdas, juuri sopivan hämärä valaistukseltaan, ja kaikilla on oltava kauniit, sopivasti jouluisat vaatteet päällä. Joululounas on syötävä juuri oikeaan aikaan, ja kattauksen on oltava oikeanlainen. Joulusaunassa käydään ennen jouluillallista, mutta hyvissä ajoissa niin että kaikki ehtivät laittaa  itsensä valmiiksi illalliselle. Olisi katastrofi, jos emme ehtisi maistelemaan juustoja saunan jälkeen niin, että illalliseen olisi silti vielä pari tuntia aikaa. Jos miettii, että jouluaatto on vain 12 tunnin pituinen ajanjakso, on aivan järjetöntä että olen ladannut sille tällaisia suoritus- ja aikapaineita. Täydellisyyskin on subjektiivista, se mikä minusta on täydellistä ei ehkä muista olekaan. Olen siis päättänyt unohtaa turhan täydellisyyden tavoittelun, koska onnellisuus ei tule kello kaulassa.

 

3. katso joulua lastesi silmin

 

Riippuu toki lasten iästä, mutta meidän pienille pojille on tärkeintä rento yhdessäolo ja aito läsnäolo. Lapsillemme on varmasti paljon tärkeämpää se, että leikin heidän kanssaan kiireettömästi kuin että raadan sen ajan keittiössä viimeistellen täydellistä kakkua illallispöytään. Joulu on lapsille ihanaa aikaa, vanhemmat ovat kotona eikä lasten tarvitse mennä päiväkotiin tai kouluun. Lapset odottavat varmasti eniten sitä, että saavat viettää aikaa kanssamme, ja tänä jouluna yritän pitää tämän mielessä. Lapset eivät välitä onko kaikki niin kuin kuuluu, mutta he aistivat kodin tunnelman. Suorittajan kodissa tunnelma kiristyy ikävästi asioiden tai aikataulujen mennessä pieleen. Tänä jouluna tiedostan suurimman vastuuni rennon, kiireettömän joulutunnelman luomisessa, ja yritän katsoa joulua lasten silmin. Mitäs sitten, jos katsomme vielä yökkäreissä Lumiukkoa, kun pitäisi olla jo joululounaalla? Ja oikeasti, muistatko itse miettineesi lapsena, että onpa ihmeellinen rytmitys meidän perheellä jouluaattona kun lahjat avataan ennen joulusaunaa, ja miten iskällä voi olla sähkönsininen paita tummansinisten housujen kanssa. Meillä on monessa asiassa paljon opittavaa lapsilta ja aito läsnäolo ja hetkestä nauttiminen on ehdottomasti yksi niistä tärkeimmistä opeista.

 

 

Palapelien kokoaminen yhdessä on parasta joulupuuhaa

 

Tunnistaako kukaan muu itseään kuvauksestani, stressaatko joulua liikaa, tai ehkäpä nautit stressaamisesta? Muuttuiko tämä ensimmäisen, tai ainakin toisen lapsen myötä?

 

rauhallista joulunodotusta!

Kasvattaako lemmikki lastasi?

Vauvavuosi on elämän mullistavaa ja kiireistä aikaa, ja siksi usein perheen lemmikki jää aluksi hieman vähemmälle huomiolle. Näin kävi ainakin meidän kolmelle kissallemme esikoisen synnyttyä. Ennen niin rakkaat lemmikit joutuvat siirtymään hetkeksi taka-alalle kun tuoreet vanhemmat opettelevat uutta rooliaan. Silti surettaa niin paljon, kun näkee ilmoituksia, joissa annetaan ihana kissa uuteen kotiin vauvan allergian takia. En missään nimessä vähättele kenenkään allergioita, mutta valitettavasti allergiaa näkee usein käytettävän tekosyynä lemmikistä luopumiseen. Lisäksi varsinkin koirien kohdalla vanhemmat saattavat pelätä lemmikin satuttavan uutta vauvaa. Kaikki kolme kissaamme ovat löytökissoja, mutta yksikään ei ole koskaan edes raapaissut ketään meistä. Ja millaisen esimerkin antaa lapselleen sellainen vanhempi, joka luopuu yhdestä perheenjäsenestä toisen tultua taloon?

 

Puolivuotias Leon ja Pumpum

 

Perheen lemmikistä on lapselle monenlaista hyötyä kun hektinen vauvavuosi on ohi, ja perheen lemmikeille on taas enemmän aikaa. Itse ajattelen, että meidän kissamme kasvattavat lapsistamme empaattisempia ja rauhallisempia ihmisiä. Toki tämä vaatii sen, että lemmikkiä hoidetaan hyvin ja kohdellaan kuin yhtenä perheenjäsenenä. Kun ensimmäinen vauva tuli taloon, kissat kiersivät hänet kaukaa. Juuri kun kissamme oppivat luottamaan Joeliin, hän lähti liikkeelle ja näyttäytyi kisuille taas uhkana. Meni muutama kuukausi, että saimme Joelin opetettua silittämään kissoja nätisti. Opetimme hänelle myös paikat, missä kissat saavat olla rauhassa eikä heihin saa heidän lepopaikoissaan koskea. Kissamme opettavat vuorostaan pojillemme tärkeitä taitoja elämässä, ja toivottavasti tekevät heistä samalla parempia päiväkotikavereita, ystäviä ja lapsenlapsia.

 

Kissat pystyvät jo täysin rentoutumaan poikien seurassa

 

1. Vastuuntunto

Joel osallistuu mielellään kissojemme hoitoon, ja huolehtii aina, että kissoilla on tarpeeksi ruokaa, juotavaa ja rakkautta. Joel on oppinut, että eläimistä tulee pitää huolta: ne pitää harjata, ruokkia ja niiden kanssa pitää myös leikkiä. Meillä on yksi erityisen hellävarainen harja, jolla Joel saa harjata kissoja. Joel on hyvin tarkka siitä, että kissoille annetaan herkkunaksuja joka päivä, mielellään monta kertaa päivässä. Välillä tuntuu, että kissat ovat kietoneet hänet aivan tassujensa ympärille, niin innokkaasti hän puolustaa kissojen oikeuksia herkkupaloihin. Joudumme usein piilottamaan ilmakuivatut kanapalat astiakaappiin, kun Joel kaivaa ne aina uudestaan esiin. Jos joku kissoista ei suostu syömään hänen tarjoilemaansa herkkupalaa, alkaa hirveä valitus kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan. Hän täyttää myös innokkaasti kissojen raksukulhoa. Raksukulho sijaitsee turvaportin takana, mutta jos portti on jäänyt auki niin Joelin löytää heti velvollisuuksiensa parista.

 

2. Empatia

Olemme onnistuneet kasvattamaan Joelista empaattisen uhmaikäisen kissojemme avulla. Kun Joel lähti vuoden ikäisenä kunnolla liikkeelle, kissat olivat alussa jatkuvassa vaarassa ja jouduimme vahtimaan ettei Joel revi niitä turkista tai vedä hännästä. Keskustelimme hänen kanssaan jo pienenä, kuinka kissaa sattuu jos sitä ei silitä hellästi ja pyysimme kuvittelemaan miltä Joelista tuntuu jos hänelle tulee pipi. Nykyään Joel pitää kissoista hellää huolta, ja opastaa pieniä vieraitamme mistä kissaa saa silittää ja miten. Joel sai empaattisuudestaan ihan kehujakin päiväkotinsa ekassa varhaiskasvatuskeskustelussa. Harva kaksivuotias kuulema lohduttaa kun toiselle tulee pipi. Vaikka meillä onkin kolme kissaa, Joel rakastaa koiria, ja etenkin sitä jos ne sattuvat nuolaisemaan hänen naamaansa. Joel lähestyy ulkona todella nätisti kaikkia koiria, ja osaa pyytää itse lupaa silittää koiraa.

 

3. Ystävyys

Lemmikki opettaa lapsille myös ystävyyttä, etenkin jos perheessä ei ole muita lapsia. Lemmikki voi olla lapsen ensimmäinen oikea ystävä, ja heillä voi olle monen vuoden pituinen ystävyyssuhde. Joel on jo päättänyt kuka kolmesta kissastamme on hänen kaverinsa, kuka maman ja papan, ja kuka Leonin. Myös kuopuksemme Leon rakastaa kissojemme katselua, ja naureskee niille usein. Hän on päässyt myös minun valvonnassani silittelemään kahta kissoistamme. Kolmevuotias Joel huikkaa kissoillemme aina hyvät yöt mennessään nukkumaan, ja huutaa ”Moi kissa!” heidät nähdessään. Myös Leonista on kovaa vauhtia tulossa kissojen paras ystävä, sillä hänen ensimmäinen kunnon sanansa oli ”kissa”.

 

4. eläinten ja luonnon kunnioitus

Oma lemmikki auttaa lasta myös ymmärtämään, että ihmiset eivät ole ainoa eläinlaji maapallolla, ja luontoa ja sen kaikkia eläimiä tulee kohdella kunnioituksella. Kun lapsi näkee eläimiä muuallakin kuin piirretyissä, hän oppii kotieläinten kautta ymmärtämään myös muitakin eläimiä. Lapsi oppii että eläimilläkin on tunteet, ne tuntevat kipua ja tarvitsevat hellyyttä. Nykypäivänä varsinkin kaupunkilaislapset voivat olla todella erkaantuneita luonnosta, eivätkä ymmärrä että heidän syömänsä leikkele on se sama suloinen possu, joka seikkailee satukirjassa. On surullista, että piirretyt, kirjat ja printit ovat täynnä esimerkiksi tiikereitä, ja tämä tutkimusten mukaan heikentää ihmisten ymmärrystä siitä kuinka vakavan massasukupuuton aikakautta juuri nyt elämme. Sata vuotta sitten tiikereitä oli noin 100 000, ja nyt enää alle 4000 yksilöä. Toivon todella, että lapsemme saisivat elää maailmassa, jossa eläimiä olisi muutoinkin kuin digitaalisena.

 

Joel ja alueellamme vapaasti ulkoileva kissa

Miten teidän lemmikkinne ovat osallistuneet lapsenkasvatukseen?